Alkuteoksesta The Joys of Motherhood suomentanut Kristiina Drews.

Olen lukenut Nnu Egon tarinan aikanaan kehitysmaatutkimuksen peruskurssia varten. Kirja menee nyt pysyväiskokoelmaani.

Nappasin tämänkin harmajan lahkoituksesta BC-Helsingille. Päätyy oikealle vastaanottajalle ennemmin tai myöhemmin. Kiitos!

Nnu Ego on nigerialaisnainen, jonka elämän tarkoitus ovat lapset, lasten saaminen, ruokkiminen, kasvattaminen ja kouluttaminen. Nainen ei ole nainen ilman lapsia, ja Nnu Egon ensimmäinen lapseton avioliitto purkautuu. Koska miehetön nainen on vain rasite perheelleen, Nnu Ego lähetetään uuteen avioliittoon Lagosiin. Lapsia alkaa syntyä, sekä tyttöjä naitettaviksi että poikia koulutettaviksi. Miehen panos perheen elatukseen on sekä luonteen että sotaan joutumisen vuoksi vajavainen, ja Nnu Ego pyörittääkin muiden naisten tavoin pientä kioskia ja harjoittaa torikauppaa saadakseen rahaa vaatteisiin ja lasten koulumaksuihin. Mies tuo vuosien varrella ahtaaseen kotiin kaksi uutta vaimoa, kolmas jää kotikylään. Kun vanhin poika saa opintonsa Lagosissa päätökseen, hän ei alakaan huolehtia vanhemmistaan ja nuoremmista sisaruksistaan, vaan muuttaa Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Saman ratkaisun tekee toinenkin poika, hänen kohdemaansa vain on Kanada. Kärsimys ja panostus poikien kouluttamiseen ei tuotakaan odotettua helpotusta Nnu Egon elämään. Etevien lasten äiti onkin siis ollut huono kasvattaja, ja joutuu häpeämään paitsi köyhyyttään myös lastensa käytöstä.

Tarina alkaa Nigerian maaseudulla 1930-luvulla ja kattaa sotavuodet ja sodanjälkeisen ajan Lagosissa. Kaupunkiin muutettuaan Nnu Ego joutuu sopeutumaan hyvin toisenlaiseen kulttuuriin kuin perinteiden mukaan toimivassa kotikylässään. Hän ei ole kaikkien tuntema ja perheensä tukema päällikön tytär, vaan palvelijan ja ruohonleikkaajan oppimaton ja turvaton vaimo. Kun elämä kaupungissa poikiin asetettujen toiveiden romahdettua ja miehen jouduttua vankilaan lopulta käy mahdottomaksi, Nnu Ego palaa kotikyläänsä ja lopulta oman perheensä luo.

Hieno tarina, ahdistavaa luettavaa. Suosittelen.

Matkalle Turkuun.

Kiitos kirjasta! Uuh, kuulostaapa ahdistavalta tarinalta, mutta mielenkiintoinen varmasti.

**

Juu-u, ei ollut elämä helppoa toisen maailmansodan aikaan Nigeriassa, jos ei ollut muuallakaan. Hurja kertomus, ei voi oikein muuta sanoa.

Vapautuu Logomoon Etnia-filmifestivaaleille.

**
Osallistun tällä myös 52 viikkoa -vapautushaasteeseen. Turun Etnia-festari keskittyy erilaisten kansojen ja kulttuurien elokuviin, ja vaikkei tänä vuonna taida nigerialaista olla tarjolla, niin moni muu Afrikan maa on edustettuna. Lisäksi tällä viikolla on kansainvälinen tyttöjen päivä ja tässä kirjassa on todellakin roppakaupalla tyttöjen/naisten oikeuksiin liittyvää asiaa.