"Teinityttö Maxinella on monta ongelmaa. Hän haaveilee viehättävyydestä ja romansseista, mutta onkin tosiasiassa ihan auki, ikuisella laihdutuskuurilla. Ja hänen paras ystävänsä on juuri muuttanut toiseen kaupunkiin!" Maxine kirjoittaa ystävälleen Jeanille vanhempiensa epäreiluudesta ja sisartensa inhottavuudesta. Ystävykset lyövät vetoa siitä kumpi saisi ensimmäisenä oikean poikaystävän. Jean kehuu, että hänellä on makea kundikaveri, mutta Maxine lankeaa ranskalaiseen kirjeenvaihtokaveriinsa, jolla on ihanat silmät... Ja sitten ranskalainen kirjeenvaihtokaveri ilmoittaa tulevansa käymään... Paniikki!"

Nähtäväksi jää onko tämä takakannen kuvaus tyhjentävä. Kirja on peräisin antikka.netistä ja hankittu BC-tarkoitukseen.

Kirja siis koostuu 14-vuotiaan Maxinen kirjeistä ystävälleen Jeanille. Aika rasittava ja surkuhupaisa tapaus tämä teinityttö tuntuu olevan.

RELEASE NOTES:

Jätin kirjan tietokonepöydälle.

Tänään aukeaa tamperelaisten joulukalenterin 17. luukku.

En voinut vastustaa tätäkään kiusausta piipahtaessani Wayne'sissä erästä toista BC-kirjaa palauttamassa! Kasarinostalgiaa ikiteinille :-)

Hauska kirja piirsi aika totuudenmukaisen kuvan tavallisesta 14-vuotiaasta 1980-luvun loppupuolella. Rasittavaa lukemista tämä ei missään nimessä ollut; oma toiminta yläasteikäisenä kun oli aivan yhtä kömpelöä kuin Maxinen :-) Muistot naurattivat...

Kirjan loppupuolella keskityttiin turhankin paljon ranskalaiskirjeystävä Jeaniin ja tämän vierailuun. Itse nautin enemmän Maxinen henkilökuvan rakentumisesta ja pienistä nostalgisista yksityiskohdista (Duran Duran, Dynastia, Fergie). Koominen asetelma syntyi siitä, että lukija tiesi aina piirun verran Maxinea enemmän.

Kirjan kansi oli ihanan söötti. Väritys toi mieleen lentopostikuoret ja ranskanpastillit, käsiala taas yläasteen kirjevihkot. Luultavasti olisin pitänyt tästä kirjasta seiskaluokkalaisena, mutta luulen, että nykynäkökulma teki siitä vieläkin herkullisemman.

Kas, kun yhtäkkiä päässä alkoikin soida Princen Purple Rain...

RELEASE NOTES:

Kirja palautui Wayne'siin; toivottavasti se löytää uusia lukijoita joulunalusviikolla!

Poikkesin Waynessa kahvilla ja muffinsilla. Joulukalenterikirjoja oli vielä muutama jäljellä. Kirjan vaaleanpunaisen söpöilevä kansi houkutteli ottamaan kirjan mukaan. Ainakin kansi sopii kirjan nimeen, kun tulee ranskalaiset pastillit mieleen.

Heh. Tämähän oli suurimmaksi osaksi hupaisa tapaus. Tästä tuli mieleen Sue Townsendin Adrian Mole -kirjat, jotka on kirjoitettu päiväkirjatyyliin. Olen samaa mieltä CatharinaL:n kanssa siitä, että kirjan loppupuolella keskityttiin liikaa Jeanin vierailuun. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan hauska ja nopealukuinen kirja. Maxinen kirjeet lähtevät vielä tänään maailmalle uutta lukijaa etsimään.

RELEASE NOTES:

Jätän kirjan Plevnan aulaa. Mahdollisesti makeistiskin lähettyville.