"Italiassa syntynyt Kuki Gallmann haaveilee koko lapsuutensa ajan Afrikasta. Nuoren tytön unelma toteutuu, kun hän muuttaa miehensä Paolon kanssa Keniaan, minne he perustavat suuren karjatilan. Työn ohella nuoret tutkivat innolla Afrikan mittaamattomia savanneja ja niiden upeaa elämää.

Elämä hymyilee, kunnes ensin perheen isä ja myöhemmin myös poika saavat traagisesti surmansa. Sinnikäs Kuki Gallmann jää hoitamaan tilaansa ja huolehtimaan yksin pienestä tyttärestään. Lisäksi hän perustaa miehensä ja poikansa kunniaksi Afrikan luonnonarvojen säilyttämistä ja kehittämistä tutkivan Gallmannin muistosäätiön.

Syvästä surusta Kukin pelastaa Afrikan luonto. Sieltä hän etsii voimaa ja rohkeutta ja löytää tien eteenpäin." (Kirjan kansi erilainen kuin kuvassa)

Tarjolla ringiksi:

1. hetku77, Pirkkala
2. pikkuinen87, Kajaani
3. helear, Lahti
4. kaisabr, Helsinki
5. miinakoo, Helsinki
6. tirppis, Helsinki
7. libahunt, Klaukkala/Helsinki
8. Sirah, Helsinki
9. annelis, Kerava
10. lunatum, Oulu
11. makari, Siilinjärvi
12. em64, Tampere
13. ?
* margihin kotihylly

Lähetä PM, mikäli haluat osallistua rinkiin.

13.9 Sain tämän kotiinkuljetuksena Margihiltä tänään, kiitos! Menee varman hetki jos toinenkin ennen kuin ehdin kirjaan syventyä, mutta vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.

20.11 Ehdin viimein lukea tämän kirjan. Toisaalta kirja oli todella hyvä ja nautin lukea upeista Afrikan kuvauksista. Mutta toisaalta oli todella vaikea samaistua rahahuolista vapaiden eurooppalaisten elämästä Afrikasta; palveluskuntaa oli joka lähtöön, lennettiin yksityiskoneilla, lapselle ostettiin kalliita lahjoja, että hän suostui menemään leikkaukseen jne. Ehkä tämän takia päähenkilön kokemat tragediatkin eivät koskettaneet riitävästi ja hänen kuolleen miehensä ja poikansa henkilöpalvonta tuntui lähinnä kummalliselta. Tosin osa palvonnan muodoista oli myös hyödyllisiä, kuten luonnonsuojelu. Kerronta oli paikoitellen hieman epäjohdonmukaista, mutta tarinassa pysyi kärryillä kuitenkin kohtuullisen hyvin. Kirjan pohjalta tehty elokuva näytetään telkkarissa muistaakseni joulukuussa, joten olisi mielenkiintoista nähdä myös se tähän perään.

sain tänään hetku77:lta postissa . kiitos :)(: luen tätä itsenäisyypäivien aikana kun olen oulussa kylässä. nätti kansi <3

7.1.2006 nyt joulu otti niin ison osan arjesta ja vilinää ja vilskettä on ollu kun täytyy rientää joka paikkaan kyläilleen eikä aikaa ole. kirja on puoli välissä hieman takkuilee. laitan sen eteenpäin ensi viikolla luettuna tai ei. *pahoittelut kaikille jotka odottivat kirjaa innolla*

tästä sai selvällä että tämä 18 vuotias ei saa luettua omaelämänkertaa nopeasti. muuten tarina on viehättävä ja haluaisin joku kerta lukea ajan kanssa loppuun

Sain kirjan jo alkuviikosta, mutta kirjaaminen unohtui. Aloitan lukemisen tänään!

Tarina kiinnosti ja aluksi se tempaisi mukaansa. Mutta minua alkoi rasittaa kirjailijan kirjoitustyyli. Hän teki liian pitkälle vieviä johdatuksia eikä jättänyt ajattelulle tai kuvittelulle tilaa. Jokainen luku tuntui loppuvan johonkin "selviöön".

Yhtäkaikki, tarina oli todella surullinen, ja sikäli kun kaikki on tapahtunut juuri noin, ihmettelen miten kukaan selviää hengissä tuollaisesta surusta. En pysty kuvittelemaan mitään surullisempaa kuin äidin joka joutuu saattamaan lapsensa kuolemaan. Olen nähnyt niitä tilanteita oikeassa elämässä ja tätä tarinaa lukiessa ne tulivat mieleeni ja ajattelin niitä pitkästä aikaa. Varmasti kirjan kirjoittaminen on auttanut jatkamaan elämää ja tässä tapauksessa se on suuntautunut tuotteliaaseenkin suuntaan.

Sikäli kun tarina on kirjoittajalleen niin läheinen, se jätti minut kuitenkin ulkopuolelle, enkä oikein jaksanut keskittyä Afrikan luontokuvauksiin tai elämän onnellisuuteen. Kirja on kuitenki luettu, kiitos Margih! Kuulostelen Kaisabr:ltä miten kirjan saisi hänelle lähetettyä.

Kirja saapui juuri postitse ja aloitan lukemisen heti :) Kiitoksia Helarille postituksesta ja Margihille ringistä!

En pääse kirjaan sisälle ollenkaan vaikka olen yrittänyt. Kolmasosa on tahkottu, mutta lukemishalua ei ole. jätän siis kesken ettei muiden rinkiläisten tarvitse odotella kun minä taisteleen. Tämä kirja ei vain sovi tähän hetkeen :(

Sain kirjan miinakoolta torstaina. Kaksi rinkikirjaa on jo jonossa, joten ihan heti en pääse tätä lukemaan...

22.4. Kun vihdoin sain aloitettua, luin kirjan aika nopeasti loppuun. Arfikkalaisen luonnon ja arjen kuvaukset olivat kiehtovia, mutta Kukin oman elämän ja perheen kuvaukset olivat joskus hieman ylitseampuvia ja ylitaiteellisia, kohtalon ja erilaisten taikauskomusten sekamelskaa. Mutta ehkä tämäkin kuuluu nimenomaan Afrikkalaiseen perinteeseen ja elämään? Joka tapauksessa kokonaisuutena kirja on erittäin mielenkiintoinen ja tarina on koskettava, joka tapauksessa huomattavasti parempi kuin tarinan pohjalta tehty elokuva.

Tuli tänään postissa, kohta lukemaan :)

Noudin kirjan eilen postista. Siirtyy lukupinon pohjimmaiseksi...

Kiitos lukukokemuksesta ja pahoittelen, että kirja jäi muuton yhteydessä kirjalaatikoihin pahnan pohjimmaiseksi:(
Annan kirjan seuraavassa miitissä Annelisille.

Sain kirjan tänään. Kiitos! Yritän lukea sen pian. Takakannessa on hienoja kirahveja. Africamissa näin kerran muutaman kirahvin. Ne ääntelivät röhkimistä muistuttavalla äänellä.

Tarina on mielenkiintoinen ja Afrikka upea, mutta... jotain jäi puuttumaan. Ehkä mutta on sitä että Gallmann ei ole kirjailija vaan etuoikeutettu eurooppalainen, joka joutuu kokemaan kovia. Palvelusväkeäkin näkyy kuvan perustella olevan enemmän kuin yksi per palveltava. Se ei oikein itse itseään palvelevasta suomalaisesta näytä oikealta elämältä vaan filmitarinalta ja filmihän tarinasta on tehtykin. Siinä varmaankin Afrikan upea luonto pääsee oikeuksiinsa ja siinä löytynee viehättävämpiäkin eläimiä kuvattavaksi kuin myrkkykäärmeitä. Lukemisen arvoinen kirja joka tapauksessa puutteistaan huolimatta.
Kiitos kirjasta, Margih! Kirja jatkaa matkaa, jahka saan Lunatumin osoitteen.

This book is my Book #36 for Guinaveve's Challenge Keep Them Moving 2008

Kirja on saapunut jo pari viikkoa sitten. Lukemisenkin olen jo aloittanut.

Kaunis ja koskettava kirja. Lukiessa tuli kyyneleet silmiin useampaankin otteeseen, etenkin kun mietin, miltä tuntuisi menettää oma lapsi (kun itsellä nyt esikoinen parin kuukauden ikäinen, ja hormonitkin tietty vielä hyrräävät).

Kirjan alussa Kuki sanoo, että lopussa tiedätte, miksi kirjoitin kirjan. Vaikka luonnonsuojelu ei olisikaan astunut kuvaan, tarina olisi ollut kertomisen arvoinen. Nyt se oli täydellinen! Elämälle löytyikin sisältöä ja tarkoitus menetysten jälkeen.

Digiboxilla odottelee Unelma Afrikasta. Täytyy antaa ajan hieman kulua ennen kuin katson sen. Mielenkiinnolla kyllä tuotakin odotan. Ja suurkiitokset ringin järjestämisestä! Aivan ihana kirja, joka laittoi miettimään niin elämää kuin luontoakin.

makari oli saanut kirjan käsiinsä toista kautta eikä siis osallistukaan tähän rinkiin. Seuraavaksi kirja siis menee em64:lle, kun kysyn ensin osoitteen häneltä.

Kirja odotteli postilaatikossa, kun tulin eilen kotiin bc-miitistä. Aloitan lukemisen varmaankin viikonloppuna.

Aika lailla samantapaiset tunteet kirjan lukemisesta jäi kuin aiemmillekin lukijoille. Afrikka-osuudet olivat ihan kiinnostavia, mutta henkilökuvaukset tuottivat ajoittain suoranaista tuskaa. Miten ihmeessä yhden ihmisen perheeseen ja ystäväpiiriin sattuukin osuvaan toinen toistaan älykkäämpiä, hienostuneempia, kiinnostavampia, komeampia ja muutenkin ylimaallisen upeita ihmisiä. Rupesi olemaan uskottavuus koetuksella kaiken sen hymistelyn ja ylisanojen keskellä. Olen samaa mieltä hetkun kanssa tuosta miehen ja pojan palvonnasta. Toki oli surullista, että he menehtyivät onnettomuuksissa, mutta silti takaraivossa koko ajan jyskytti ajatus, että kumpikin ihan hakemalla haki vaarallisia harrastuksia. Asiaa ei parantanut Gallmannin pateettinen kirjoitustyyli.

Kirja palannee seuraavaksi kotiin margihille, sillä olen viimeisenä listassa.

No löysinhän minä sitten loppujen lopuksi se BCID:n, vaikka erään toisen kirjan journaalissa muuta väitinkin. Itse asiassa epäilinkin numerosarjan piileksivän jossain ilmiselvässä paikassa; olivathan rinkiin osallistujat sen kuitenkin löytäneet ilmeisen vaivatta.
Sain kirjan eilen miitissä ihan rinkiin kuulumatta, kunhan kuriroin.
Nyt taidan mennä takaisin nukkumaan.

Edit 23.8.08: Mitä mitä mitä??! Kyllä minä mielestäni annoin tämän kirjan Margihille Hertassa 26. elokuuta. Haloo, Margih!? No, merkkaanpa kirjan matkustavaiseksi. Ei minulle enää ole.