Minusta tämän kirjan nimi on ehkä kaunein suomalaisen kirjan nimi. Se on rytmikäs. Se kertoo heti, mistä on kysymys. Se viittaa huolenpitoon ja rakkauteen ja vilpittömään ja syvään ihmissuhteeseen. Ostin kirjan tänään HESY:n kirpputorilta vapautettavaksi. Olen lukenut kirjan melkein lapsuudessani. Luen uudestaan.

Edit 13.9.2005: Katso Books in Finnish.

Edot 4.11.2005: En muistanut kirjasta yhtään mitään. Luultavasti en varhaisteininä ole ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Kunhan seurasin aikaani. Onneksi luin kirjan nyt uudestaan.

Aino oli koskettava ja uskottava. Uskottava oli myös hänen poliittinen heräämisensä. Juuri tuollaisesta tuntemani ns. 60-lukulaiset ovat kertoneet. Juuri tuollaiselta on Metallin lakkokin heidän kertomanaan kuulostanut. Siis niiden, jotka itse olivat silloin opiskelijatyttöjä. Ainon äiti tuntui myös oikealta vahakankaineen ja tyttären takia kärsittyine unettomine öineen. Minua ilahdutti, että Oksanen oli tehnyt Ainosta säveltäjän ja muusikon ja päästänyt hänet sillä tavalla miesten alueelle. Olisi ollut niin helppoa tehdä tytöstä runoilija tai kirjailija. Pikkuveli Teemu oli hurmaava ja ehdottoman rakastettava. Ainakin minun oli helppo samastua Ainon vuosikymmeniä kestäneeseen tuskaan ja ikävään. Ainon elämään tuli monta korvikepikkuveljeä. He eivät olleet yhtä onnellisia kuin Teemu. Heille Aino kertoi karmivaa satuaan leppäkertusta. Mitä hän oikein ajatteli? Eikö hän osannut yhtään ajatella, miltä lapsesta tuntuu kuulla sadussa mustiksi mytyiksi palaneista äideistä ja pikkulapsista?

Kaikesta runollisuudestaan huolimatta kirja tuntui melkein dokumentilta. Esim. taivaan vertaamisen maidosta täyttyneeseen rintaan annoin anteeksi, koska Oksanen kirjoittaa kauniisti ja hyvin, ja Ainon tunteita kuvaavista metaforista siirrytään nopeasti "asiaan". Vankka 70-lukuisuus häiritsi minua. Ja se Vietnam.

Tässä kirjassa muuten on Siirtotyöläinen proosamuodossa.

Kirja putkahti postiluukusta tänään. Kiitos, dotdot.

Vihdoin tartuin tähän kirjaan, kun tarvitsin aakkoshaasteeseen O-kirjaimen. Kirja alkoi elävällä kuvauksella Ainon perheestä ja Teemu-pikkuveljestä. Siitä jatkettiin sitten Ainon kasvaessa opiskelijaelämään ja poliittisessa toiminnassa mukana olemiseen. Ainon suhtautuminen korvikepikkuveljiin tuntui minusta varsin aidolta. Dotdotin tavoin minäkin ihmettelin tuota leppäkerttusatua. Kenelle tulee mieleen kertoa pikkulapsille satuna sodan kauhuista? Muutenkin tuo leppäkerttutarina oli mielestäni liiallista alleviivaamista. Juu, Vietnam ja politiikka. Kävi jo selväksi. No, aikansa kuvaa tämäkin varmaan.

Hämeenlinna ennen ja nyt -patsaalla.
Osallistun tällä vapautuksella Pippiksen patsasvapautushaasteeseen.

***
BC-sivuston kielen saa halutessaan vaihdettua sivun ylälaidan vihreässä palkissa olevasta linkistä. Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Enpä jaksanut lukea vaikka A.Oksanen onkin ns. hyvä tyyppi.Pannaanpa kirja kiertoon tänne lapin puolelle.Jätän kirjan Kemin kulttuurikeskukseen.