"Naurattavien rakkauksien kirja on seitsämän novellin kokoelma vuodelta 1970. Tarinat ovat helmeilevän kepeitä ja samalla leikkaavan ironisia: Kundera kirjoittaa rakkauden harhoista ja hurmasta julman selvänäköisesti. Kertomusten ilmavan ja leikittelevän sävyn pohjalla piilee miltei kafkamaista absurdiutta ja sattumanvaraisuutta. Kunderan henkilöt laskelmoivat ja touhuavat, he laativat suunnitelmia ja pelaavat pelejään, mutta joutuvat lopulta sattumien ja kohtalon kasaantuvien oikkujen uhriksi."

Olen lukenut tämän n. 15 vuotta sitten, mutta jäi mieleen kiinnostavana, joskin ristiriitaisena ja vähän outona. On permanent collection -kirja, mutta voin laittaa kiertämään rinkiin tai lainata pyydettäessä, jos kiinnostusta herää. Miten lie, tunteneeko nuorempi polvi esim. Kunderaa lainkaan?

Lupasin laittaa Kunderaa nuoremman sukupolven arvioitavaksi rinkinä. Osallistujia on toistaiseksi neljä - eli mukaan mahtuu.

10.8.2005 vielä jälki-ilmoittauminen - mukavaa, että kiinnostaa.

Lukijoiksi ovat ilmoittautuneet


Tintti
Cairbre
Helear
Chrisim
Hetku77
Leenuzzi

13.1.2006 Kirja on kierroksen tehnyt ja palannut kotihyllyyn. Kiitos osallistujille!

Perille tuli, kiitos! Yritän lueskella lähiaikoina, vaikka muutama muukin kirja tuossa odottelee vuoroaan.

Aika naurettaviahan nämä rakkaustarinat (?) olivat, tai ehkä paremminkin surkuhupaisia. Kuten Makari taisi joskus mainitakin, näitä lukiessa ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Välillä hymähtelin henkilöiden typeryydelle, välillä taas tunsin melkoista myötähäpeää heidän vuokseen.

Ei minusta suurta Kundera-fania tämän perusteella tullut, mutta saatan jotain muutakin häneltä lukea tilaisuuden tullen. Ainakin näissä novelleissa vähän ärsytti liiallinen henkilöiden tunteiden ja ajatusten selittäminen: väännetään rautalangasta, miltä nyt tuntuu ja minkä vuoksi. Henkilöt olivat myös aika epämiellyttäviä, enkä pitänyt oikein kenestäkään koko kirjassa. Tosin eihän se ole mikään edellytys kirjasta nauttimiselle.

Kirja lähtee Cairbrelle, kunhan ehdin postiin.

Sain tämän Cairbrelta, alan lukea kunhan palaan lomareissulta reilun viikon päästä!

Ihan mielenkiintoinen kirja. Novellikokoelmien luku on minulle ollut hieman vierasta ja pidin lyhyiden tarinoiden erikoisista "kuvioista" joten siinä mielessä naurattavia ne olivat. Eivät tarinat minua muuten oikeastaan naurattaneet, tosin en mitään sellaista odottanutkaan. Rakkaus oli ehkä välillä turhan voimakas sana näihin tunnekuohuihin ja hihhulointiin, mutta tunnekuohut ihmisten välillä ovat mielenkiintoisia. En sinänsä kokenut outoutta, tai että olisi ärsyttänyt tarkat selvitykset tilanteista. Juttu oli erilainen ja ehkä se tässä oli kaiken suola.

Kiitos Makarille lukukokemuksesta!! Otan yhteyttä Chrisimiin ja lähetän kirjan eteenpäin.

Painava paketti tuli postissa tänään. En lupaa ehtiväni lukea tätä ihan pian, pari rinkiä on edellä ja työtkin alkoivat. Kiitos ringin järjestämisestä, Makari!

Tarinat on nyt luettu ja absurdit tarinat piristivät. Tunteiden ja tapahtumavyyhtien seikkaperäinen selostus ovat Kunderaa omimmillaan. Jo novellien nimet ovat älyttömän kuuloisia, rakkauskertomusten nimiksi niitä ei arvaisi. Eniten minua viihdyttivät alun tarinat "Yksikään ei naura" ja "Ikikaipuun kultaomena". Tarina artikkelin kirjoittamisesta kieltäytyvästä kertojasta oli kunderamainen farssi, jonka olettikin päättyvän päähenkilön kannalta oikullisesti. Ensimmäisen ja toisen tarinan valttina on ehdottomasti minä-muodossa kerrottu tarina. Samaten "Vanhat vainajat väistykööt uusien tieltä" oli oikeastaan aika sympaattinen, koska mielestäni naispäähenkilö teki aivan oikean ratkaisun. Metaforat toimivat tässä tarinassa parhaiten.

Liftaritytön tarina oli todella surullinen ja ruma. Sarjassamme 'oudot' olivat puolestaan tohtorien illatsut, Havel vuosien takaa ja viimeinen tarina. Viimeinen tarina oli uskontoaspektinsa puolesta vakavin, ja antaa luultavasti todentuntuisimman kuvan tuon ajan Tsekkoslovakiasta. Itse tarina ei auennut, tuli ehkä jo väsymystä aihepiiriin.

Useimmissa tarinoissa esiintyi epämiellyttäviä; elostelevia päähenkilöitä (miehiä siis), ja tarinoista tulee silmille koko ajan sitä, kuinka naisen on tehtävä sitä ja tätä miehen miellyttämiseksi ja alleviivataan naisen ulkonäön merkitystä ja ylistetään nuoruutta vanhuuden kustannuksella, ilkein sutkauksin. Toisaalta Kundera esittää myös, että ilman kaunista naista mieskään ei ole mitään (eikä saa kaunista rakastajatarta). Kunderaa ei pysty lukemaan samalla kertaa pitkään, ettei ala ajatella liian vakavasti.

Annan kirjan tänään eteenpäin Hetku77:lle.

27.9 Sain kirjan tänään Chrisimiltä, kiitoksia! Menee jonkin aikaa ennen kuin pääsen tämän kimppuun, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta naisnäkökulmasta huolimatta.

7.12. En ole lukenut Kunderaa aiemmin, joten en tiennyt mitä odottaa. En oikein osannut suhtautua novellien henkilöihin kovin vakavasti, sillä heidän ajatuksensa ja tekonsa tuntuivat niin absurdeilta. Voiko tälläisiä ihmisiä olla edes olemassa vai onko näkemykseni maailmasta vain niin naiivi? Liftaritytön tarina tosiaan oli kaikkein surullisin ja ensimmäinen, "Yksikään ei naura" taas kaikkein viihdyttävin.

Kirja putkahti postissa Siilinjärvelle kierroksen tehneenä. Ilmeisesti Leenuzzi jätti väliin, kun viimeinen lukija ja kirjan lähettäjä tulkintani mukaan oli hetku. Nyt sijoitan kirjan hyllyni pysyvään kokoelmaan - voin kyllä pyydettäessä lainata kiinnostuneelle myöhemminkin.