Marja Koskisen suorasanaisen käännöksen pohjalta runomuotoon kirjoittanut Kirsi Kunnas

Liki kaksisataa vuotta sitten kirjoitetut satiirit osuvat meidänkin aikamme ilmiöihin ja tapahtumiin yhtä kipeästi kuin aikanaan tsaarinajan sensuurin kuristamaan venäläiseen yhteiskuntaan. Nokkelaa ja sujuvaa sanailua, seassa varsinaisia ajatelmahelmiä. Vaikken runoista erityisemmin perusta, nämä olivat nähtävästi riittävän yksinkertaisia, jotta pysyin kärryillä.

"Älä taitojasi kiitä,
käytä niitä!"

Ajattelin laittaa kirjaringiksi, jos kiinnostusta riittää. Ensimmäisenä kiinnostuksensa on jo ilmaissut flipa.

Kirjarinki

1. flipa
2. ak64
3. makari
4.
5.
.
.
.

Takaisin em64:lle

Kirjarinki lähti tänään liikkeelle, flipa sai kirjan luettavakseen.

Kirsi Kunnaan riimit riemastuttavat aina, olivat sitten ns. aikuisten tai ns. lasten runoissa. Niin tässäkin. Runokirjoissa on aina se (huono?) puoli, että niiden lukemiseen kuluva aika olisi periaatteessa kääntäen verrannollinen kirjan pituuteen, mutta itse en jaksa lukea niin hartaasti. Siispä, tämä oli nopeasti luettu ja hienoimmat viittaukset jäivät ehkä havaitsematta. Silti
"Jos tarkkaat tyhmää moukkaa:
samoin tiedettä se parjaa, loukkaa,
tietämättä että oppineitten työ
tuottaa juuri sen minkä moukka syö".

Lähetetty tänään ak64:lle

Sain kirjan postissa ystävältäni. Ajattelin lukea sitä faabeli kerrallaan töiden välissä kunnes en tehnyt töissä enää mitään muuta. Itse asiassa kirjan vapauttaminen tekee tiukkaa ensinnäkin siksi, että se on niin mahdottoman hyvä, ja toiseksi siksi, että ystävä, jolta kirjan sain, menehtyi vähän aikaa sitten.

Lisäys myöhemmin: olen sen verran tuore crossaaja, että unohdin tehdä release-jutut. Makari nimittäin pyysi kirjaa lainaan, ja minusta se oli erittäin hyvä ja pehmeä tapa saada kirja vihdoin kiertoon.

Kirja on perillä Siilinjärvellä.

Menipäs merkillisen pitkään tätä lukiessa. Ilmeisesti harjaantumattomuuteni runojen lukemiseen ja jonkinlainen vaikeus päästä sisään kirjan sanomaan tuli esteeksi, ja luin sitten palan kerrallaan. Kunnaksen taitavuutta oli pakko ihailla, siitä täydet plussat. Ehkä puhuttelevin ajankohtaisesti oli runon Kettu ja Aasi loppuyhteenveto:

Halpamaiset sielut voiman päivinäsi
pelkäävät sinua, jopa silmiäsi.
Vaan jos voima kirpoo kädestäsi,
vastaasi nousee heti raukan käsi.

Palautan kirjan takaisin kotiinsa (em64:lle), ja kiitän siitä, että pääsin rinkiin sivuovesta mukaan. Palaan varmasti näihin runoihin myöhemmin ajan kanssa ja toisessa mielentilassa.

Kirja palasi takaisin kotiin. Laitan set nyt Permanent Collectioniin, mutta lainaan sitä mielelläni, jos kiinnostusta löytyy.