"Hyvä sängyssä on Jennifer Weinerin omien kokemusten sävyttämä hilpeän sydäntäsärkevä kuvaus sinkkunaisen kaoottisesta vuodesta"

Tämä kirja oli ollut minulla jo niin kauan kesken, että päätin aloittaa lukemisen alusta. Nytkin meinasi jäädä kesken, koska kirjan alku ei paljon säväyttänyt, kun yritettiin kertoa monta tarinaa samaan aikaan. Cannien ja Brucen ero, Cannien nuoruudenmuistot, vanhempien ero ja seurusteluaika sekoittuu nykyhetkeen, jossa Cannie päättää alkaa laihduttaa ja vatvoo suhdettaan/eroaan ystävien ja työkavereidensa kanssa ja selvittää vielä välejään vanhempiinsa. Työporukan persoonat on kuvattu hauskasti, samoin myöhemmin tarinaan mukaantuleva julkkisystävä, Maxie, on yliveto tyyppi.

Orastava romanssi on aistittavissa, mutta tarina menee kipeimmän ratkaisun kautta. Cannien ja isänsä suhde on mielestäni surullisin osa koko tarinaa. Samoin pelko Joyn menettämisestä. Loppua kohti juoni kypsyy ja Cannien itsetunnon muutosta on hieno seurata. Loppu on kaikin tavoin onnellinen, minkä päähenkilölle suokin.

Toinen takakannen arvosteluista määrittelee kirjan hauskaksi. Minulle sana 'hauska' ei tule ensin mieleen, sillä käsiteltävät asiat olivat varsin vakavia. Toki osa kohtauksista hymyilytti, mutta mielestäni perusvire oli aika totinen. Koko tarina on kirjoitettu varsin aidosti.

Otan mukaan tämänpäiväiseen tapaamiseen.

Alun kankeuden jälkeen tämä oli ihan mukavaa luettavaa. Chrisim tiivistää aika hyvin myös minunkin tuntoni tästä kirjasta.

Kaksi asiaa tulee mieleen lisätä. Ensimmäinen liittyy tähän kirjaan (ja sisältää juonipaljastuksia), toinen tämän tyyppisiin kirjoihin yleensä.

1)Lopussa minua häiritsi monet pienet yksityiskohdat Cannien elämässä äitinä. Vaikka kirja oli muuten vakuuttavantuntuisesti kirjoitettu, niin äitiysosasto tuntui jotenkin hataralta. Tuskin kyse edes on kulttuurieroista, vaikka niitäkin tietenkin on. Ennemminkin tulee mieleen, että Weiner on kokenut raskauden, joka päättyi keskenmenoon tai muuten ikävästi. Hän halusi kuitenkin sallia Cannielle äitiyden onnen. Valitettavasti Weiner ei ole jaksanut ottaa selvää yksityiskohdista, ja yksityiskohdathan tekevät kirjasta vakuuttavan. Pari esimerkkiä:
- maidosta pakkautuvia rintoja ei missään nimessä hoidettaisi jääpussilla. Se on takuuvarma keino saada rintatulehdus.
- Vauvan turvakaukalo kiinnitetään autoon selkä menosuuntaan. Näin ollen olisi mahdotonta etupenkiltä nähdä takapenkillä olevan vauvan jalkapohjia.
Pieniä asioita, mutta omassa elämäntilanteessani pistävät pahasti esiin, muuten sujuvasti etenevässä kirjassa.

2)Kirjaa lukiessa minulle tuli mieleen sellainen yksityiskohta, että nykyään tuntuu hirveän monessa kirjassa olevan päähenkilönä jonkin sortin toimittaja tai muu mediaihminen. Johtuuko se siitä, että kirjailijat eivät ole omassa elämässään muuta kokeneet? Jos Cannien elämä heijastelee kirjoittajan elämää, niin silloin Weiner on itsekin päässyt suoraan koulun penkiltä toimittajaksi. Ei kai sellainen ihminen muusta osaa kirjoittaakaan. Vaihteeksi kaipaisin kirjoihin jotakin muutakin maailmaa, kuin samaa iänikuista mediapyöritystä. Mutta miksi sitten muuta ei kirjoissa ole tarjolla? Johtuuko se siitä, että pitää olla niin sanotusti alalla, että kukaan viitsii lukea käsikirjoituksia?

Nappasin mukaani miitistä.

RELEASE NOTES:

Kesäpäivävapautus!

Löysin Tampereen bookcrossingpäiviltä vapautettujen kirjojen pöydältä. Luen sen, jahka ehdin ja kiikutan eteenpäin jonnekin aikanaan.