Lyhennelläänpä vähän takakannesta:
Armonlaukaus on tositapahtumiin perustuva kohtalotarina Kuurinmaalta sisällissosan ajoilta vuonna 1919. Rajan tuntumassa sijaitseva syrjäinen Kratovicen linna joutuu yllättäen tapahtumien polttopisteeseen ... Sen vakituiset asukkaat ... kokevat rajun muutoksen elämässään, joka muuttuu ankaraksi kamppailuksi nälkää, kylmää ja alituisesti uhkaavaa kuolemaa vastaan.
... paikalle lähetettyjen joukkojen myötä, saapuu linnaan myös Eric von Lhomond, sisarusten lapsuudentoveri ...
... Sophien raju ja intohimoinen rakkaus Ericiin, johon tämä ei voi vastata, tulee vaatimaan kaikilta kohtalokkaan hinnan.

Alkuteos: "Le coup de grâce"

Oli tämä ainakin huomattavasti sujuvampaa luettavaa kuin Yourcenarilta aiemmin lukemani Alexis - Turhan taistelun kuvaus, vaikka samantyyppistä pohdiskelua pitääkin sisällään. Tällä kertaa tempo ei kuitenkaan ole tuskastuttavan hidas.

Sain kirjan cazfilta konjakkimiitissä. Toivottavasti on tosiaan vähän vauhdikkaampaa kerrontaa kuin tuossa Turhan taistelun kuvauksessa.

Ja olihan se. Kirja ei tuntunut junnaavaan, vaan tarina ihan etenikin. Silti tästä jäi vähän sellainen "ai jaa" -fiilis. Ei tämä herättänyt mitään erityisiä ajatuksia tai tuntemuksia, vaikka loppuratkaisu nyt oli se mikä oli. Koko tarina kerrotaan vain yhden ihmisen näkökulmasta, joten halutessaan voi miettiä, olisivatko muut kirjan henkilöt olleet samaa mieltä asioista. Seitsemän tähteä siitä hyvästä, että kyllä tämän kirjan seurassa yksi junamatka kului ihan hyvin.

Marguerite Yourcenar
Kuurinmaa

Seuraavaksi otan kirjan miittiin mukaan. Kirja lähteköön jonkun aakkoshaastetta suorittavan Y-kirjaksi tai sitten Nokialle BC-näyttelyyn.

Miitistähän tämän nappasin mukaani ja lukaisen saadakseni Y-kirjaimen aakkoshaasteeseen. Sen jälkeen kirja saa jatkaa kohti tulevaa BC-näyttelyä.

Kirja olikin ohukaisena pikkuteoksena "kadonnut" muiden kirjojen joukkoon notkuvien hyllyjen syövereihin ja sujuvasti olen unohtanut journaloida kirjan, vaikka sen melkein hetimmiten luinkin tuolloin lokakuussa. Mulla oli ainakin olevinaan silloin "paljon" sanottavaa (enempi sinne negatiivisen suuntaan), mutta nyt en kyllä muista yhtään että mitä. Kovin suurta vaikutusta kirja ei siis tehnyt. BC-näyttelytkin tuli, oli ja meni, mutta josko huomenna kirja pääsisi jatkamaan matkaansa Sampolan Elävän kirjallisuuden festivaaleilta.

WILD RELEASE NOTES:

Kirja vapautuu Elävän kirjallisuuden festivaalien kirjojen vaihtotorille aamupäivällä.

PS. Jos et ole aikaisemmin tutustunut bookcrossingiin ja englanninkielinen sivusto tuntuu hankalalta lähestyä, niin seuraavat linkit ovat avuksesi. Bookcrossingista suomeksi: http://bookcrossingfinland.net/wiki/ Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Kirja löytyi Sampolasta Elävän kirjallisuuden festivaalin kirjanvaihtotorilta.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Vapautan kirjan helmikuun arvonnan voittajalle. Paljon onnea!

Ha haa! Helmikuun arvonnan voittaja olikin Sonkku, enkä minä. Onnea Sonkulle!!! Eli minä olin sitten näköjään ensimmäistä kertaa kuukauden kirja-arvonnan valevoittaja. Kiitos kirjasta! Enpä ole tästä kirjailista aiemmin kuullutkaan. Kirja pääsee lukujonon kärkipäähän.

Varoitus: Sisältää juonipaljastuksia.

Ei mitään helppoa tekstiä. Moni asia jäi mietityttämään, lähinnä siis sen suhteen, miksi kirjailija esitti asiat niin kuin esitti. Ericin ja Sophien henkilökuvaukset olivat onnistuneita ja toivat hyvin esiin rujot ja raa’at, mutta kuitenkin jollain lailla sympatiaa herättävät ihmiset. Muiden henkilöiden kuvaukset kirjailija jätti hyvin ohuiksi. Conradista tulee kerrontatavan takia mieleen tuulessa leijuva kaksiulotteinen paperinukke. Se vähä mitä hänestä sitten kerrottiin, antaa tavallaan samanlaisen vaikutelman (ainakin Ericin mielipide hänestä), joten ehkä se kerronnan vähyys korosti sitä tarkoituksella. Muut henkilöt pidettiin vielä enemmän taka-alalla, mikä vähän häiritsikin, koska tuntui että kirjan loppupuolella yht’äkkiä hyökkäsi esiin useita sivuhenkilöitä, joista oli kyllä mainittu aiemminkin, mutta jotka eivät oikein olleet jääneet mieleen. Eli lukija olisi saanut olla tarkkaavaisempi ja keskittyneempi... Mutta esim. Grigori Loew oli niitä henkilöitä, joista olisi minusta ollut oikeutettua kertoa enemmän. Vai onko kyse tehostuskeinosta, eli että Eric jättää tarkoituksella kertomatta kilpailijoistaan sen tarkemmin.

Hyvin toimi myös kuvaus siitä, kuinka sotatilanne vaikuttaa ihmissuhteisiin. Vääristää, etäännyttää, saa ihmiset toimimaan toisin. Sotakuvauksia en oikein jaksa lukea, joten hyvää tässä oli, että niitä oli vähän ja ne olivat lyhyitä. Mutta kuitenkin riittävästi, että muodostivat onnistuneen taustan kertomukselle.

Luulen, että olisin pitänyt kirjasta vähemmän, jos se ei olisi perustunu tositapahtumiin. Vaikka en oikein ymmärrä miksi näin ajattelen. Jotenkin se oikeuttaa kirjailijan kerrontaa. Myös loppuratkaisulla oli todella iso merkitys siihen mitä pidin kirjasta. Se tavallaan antoi oikeutuksen ylipäätään koko tarinan kertomiselle. Tosin kirjan viimeinen lause nosti niskakarvat pystyyn: ”Naisten kanssa joutuu aina satimeen.” Se melkein nollaa ne sympatiapisteet, jotka Eric minulta sai. Vaikkei niitä sympatiapisteitä niin paljoa ollutkaan ja ennemminkin kyse oli siitä, että Ericistä piirrettyn kuvan perusteella häntä pitäisi vihata, mutta jostain (rehellisyydestä?) tulevat sympatiapisteet ikäänkuin neutraloivat tilanteen.

En oikein pitänyt kirjailijan tavasta rakentaa lauseita. Välillä niiden merkitys jäi auki ja välillä ne tuntuivat ristiriitaisilta. Kirjailija kun kuitenkin esipuheessa mainitsee, että kirjan rakenne (päähenkilö kertoo tarinansa hiljaiselle kuulijakunnalle) on romaanitekninen keino ja vain muotokysymys. Ja ettei se ole siinä mielessä totuudenmukainen, että on liian yksityiskohtainen ja järjestelmällisen johdonmukainen - ”todelliset tunnustukset ovat yleensä katkonaisempia, sekavampia, niissä on toistoja tai epämääräisyyksiä”. Ja minusta siis näitä epämääräisyyksiä edelleen oli, niin mietin että olivatko ne tarkoituksella vai ei. Haluttiinko niillä kuitenkin korostaa tarinan kehystä, vaikkei lopputulos ollutkaan niin katkonainen, kuin todellisuudessa olisi.

Kohtauksessa, jossa Eric armeijaan liittymisensä jälkeen palaa Kratovicen linnaan ja tapaa uudestaan Sophien, hämäsi myös suuresti se, että ensin pimitetään oleellinen tieto. Kyse on kuitenkin Ericin ensimmäisestä (nuorelta tytöltä saadusta) suudelmasta, joten loogista olisi ollut mainita se heti tapaamista kuvailtaessa.

Sitä myös ihmettelin, miksi esipuheessa tekijä sanoo näin: ”Keksin tieten tahtoen Eric von Lhomondille ranskalaisen sukunimen ja ranskalaiset esi-isät pystyäkseni korostamaan hänen purevaa järkeilykykyään, mitä ei todellakaan voi pitää erityisen germaanisena luonteenpiirteenä...” Itse olisin ajatellut ihan toisinpäin. Sitäpaitsi minusta Ericin järkeilykyky oli aika huono...

Tämä lause jäi mieleen: ”Olen aina uumoillut jotakin alhaista niissä, jotka niin helposti uskovat toisten kataluuteen.”

Ja saipahan kirja aikaan taas uuden musiikkituttavuuden, Beethovenin kvartetot. On se niin kätevä tuo netti, kun sieltä löytää paljon musiikkia heti kuunneltavaksi.

Kirjassa oli yksi suuri kysymysmerkki, minkä takia etsin kirjasta lisää tietoa netistä ja onneksi etsinkin. Löysin nimittäin Pia Livia Hekanahon väitöskirjan Yhden äänen muotokuvia: Queer-luentoja Marguerite Yourcenarin teoksista, jossa hän käsittelee myös tätä teosta. Se vastasi mieltäni vaivanneeseen suureen kysymykseen ja se avarsi muutenkin hyvin paljon lukukokemusta. Ja vastasi osaan muistakin kysymyksistä, joita tuossa yllä esitin... En kuitenkaan lukenut väitöskirjatekstiä heti, vaan halusin kirjoittaa yllä olevat omat kommenttini kirjasta ensin ja sitten vasta lukea jonkun muun perusteellista (ja asiantuntevaa!!!) tulkintaa kirjasta.

Ja se suuri kysymysmerkkini liittyi päähenkilön mahdolliseen homoseksuaalisuuteen. Epäily perustui tähän kohtaan: ”... paheeni ... on ennen kaikkea yksinäisyyteen ja vasta sitten poikiin kohdistuvaa rakkautta.” En vain millään ymmärtänyt, miksi näin perustavanlaatuinen seikka olisi jätetty niin epäselväksi, jos asia näin olisi.

Mietityttämään jäi myös kohta, missä Eric Conradiin liittyen sanoo: ”Häntä saattoi hyvin kuvitella kolmissakymmenissä, tylsistyneenä kartanonherrana juoksemassa maalaistyttöjen tai –poikien perässä...” Ja ihan huvittaa nyt, kun luki tuon Hekanahon tekstin, ettei tuota suhdetta Conradiin ollut tajunnut. Eikä siis Ericin homoseksuaalisuudenkaan osalta usko meinannut riittää. Hekanaho kirjoittaa nimittäin näin: ”Teoksessa on useita salaisuuksia, jotka kuitenkin ovat miltei kaikkien tiedossa. Yksi avoimista salaisuuksista on Ericin homoseksuaalisuus sekä se, että hän ja Conrad ovat ilmeisesti olleet nuoruudestaan asti rakastavaisia.”

Kylläpä sitä huomaa olevansa tosi noviisi lukiessaan vähänkin vaikeampaa kirjallisuutta. En tiedä oppiiko sitä ymmärtämään paremmin vain lukemalla enemmän, vai pitäisikö lukea näitä analyysejä myös?

Suuret kiitokset siis VariC:lle, jonka luki-haasteen ansiota oli, että paneuduin kirjaan enemmän kuin nopean lukaisun ja lyhyen kommentoinnin verran (’vähän tylsä, lopun takia kannatti lukea’). Oli nimittäin todella antoisa kokemus. Ja suuret kiitokset Sonkulle, joka yllärinä tämän kirjan lähetti. Ja niille, keiden ansiosta kirja päätyi Sonkulle ja niille, jotka ovat pitäneet kuukauden kirja-arvontasysteemiä yllä ja koko bc-porukalle, keiden ansiosta bc toimii!

Kirja lähti arvontavoittona eteenpäin. Lukuiloa!

Kiitos arvonnasta ja kiitos palkinnosta! Kiitos myös mainiosta tukinuittokortista. Posti toi paketin tänään.

En vaivaa päätäni sillä, perustuuko tarina todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin vai ei. Olisi voinut, ja se riittää. Keski-ikäinen mieskertoja kertoo, selittää ja rationalisoi tekojaan ja tekemättä jättämisiään. Ei kerro suoraan suhteestaan Conradiin, mutta juttuhan on päivän selvä. Se, mikä ei ainakaan minulle ollut selvää, oli se, miksi hän piti Sophie-sisartakin itselleen varattuna. Ihan silkasta narsismista? Armonlaukauksen armon kohde oli minusta itsestään selvästi ampuja, ei ammuttu. Muistutin itselleni vähän väliä, että kysymyksessä ovat parikymppiset nuoret, eivät pitkällä elämänkokemuksella varustetut aikuiset.

Jostain syystä kertoja veti mukaan Tarton rauhan vuodelta 1920. Rauhahan solmittiin Suomen ja Venäjän välillä ja sillä määriteltiin Suomen ja Venäjän raja. Kuurinmaan kanssa sillä ei liene mitään tekemistä. Olikohan moka kirjailijan vai kääntäjän? Niin tai näin, kirjan tapahtumiin ja sisältöön asialla ei ole vaikutusta. Ärsyttävää silti.

Edit 12.10.2011: Luin aamulla Harmajan päiväkirjamerkinän Armonlaukauksesta. Olen hänen kanssaan hyvin samaa miletä, joten laitanpa tähän linkin hänen kirjaansa.

2011 "KEEP THEM MOVING" # 37

Postiin ja matkaan

Tämäkin kirja lähtee matkakirjaksi ensi viikonlopuksi.
Minun oli todella vaikea saada juonesta kiinni. Kirja oli kirjoitettu sen verran minimalistisesti, että minun oli vaikea kuvitella tiloja ja henkilöitä. Tiedän, että se on ajalle tyypillinen tapa kirjoittaa. Silti en siitä tyylistä suuremmin välitä.

Itse tarina oli silti omalla tavallaan raadollisen kaunis...

Opus lähtee postin avustamana kirja-arvonnan voittajalle.

Kirja perillä :) Ranskalainen kirjallisuus kiinnostaa, mutta valitettavasti en malttanut olla lukematta teidän muiden kommentteja... Jännä nähdä, mitä ajatuksia & tunteita tarina minussa herättää.