Kohtalokkaan naparetken jäljillä.
Kolme ruotsalaismiestä lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla vuonna 1897.

Vuonna 1930 miesten ja heidän leirinsä jäännökset löydettiin pikkusaarelta Huippuvuorilta. Tapaus on kiehtonut kirjailijoita, toimittajia, lääkäreitä ja tavallisia ihmisiä, ja siitä on kirjoitettu paljon. Ruotsissa on myös Andrée-retkikunnalle omistettu museo.

Bea Uusmassa heräsi intohimoinen kiinnostus aiheeseen, ja hän luki kaiken naparetkeen liittyvän. Ja alkoi ratkoa arvoitusta. Kuinka he kuolivat? Miksi he kuolivat? Mitä oikein tapahtui? Näin alkaa retki kauas menneisyyteen ja palapelin palaset loksahtelevat vaiheittain paikalleen. Lopulta saadaan seikkaperäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin – ainakin teoriassa.

Naparetki on tietokirjallisuutta kiehtovimmillaan: sen jälkeen tuntuu kuin olisi itse käynyt tapahtumapaikoilla, palellut pakkasessa, syönyt jääkarhunlihaa ja sulattanut lunta juomavedekseen.

Like Kustannus Oy, pokkari

Kirja vei mennessään. Luin tämän melkein yhdeltä istumalta.
Mielenkiintoinen tarina, jota lukiessa mietti kuumeisesti itsekin loppuratkaisua.
Aikamoisia hurjapäitä ovat naparetkeilijät olleet jo tuohon aikaan, kun miettii millä varusteilla he matkaan lähtivät. Toisaalta, retkikunta selviytyi minusta noista lähtökohdista ajatellen hyvinkin pitkään.
Itse tutustun arktisiin olosuhteisiin mieluiten juurikin kirjojen ja tv-ohjelmien kautta.

Helmet-lukuhaaste: Kirjassa on erittäin kylmä.

Lukutuolin matkaan Pala Cafen miitistä.

Lukuiloa ja kiitos miittiseurasta!

Tätä kirjaa kehuttiin miittipöydässä ja nopeasti livautin siis reppuuni. Kiitos tästä ja niistä muistakin kirjoista, Outa!