Vanhasta kaivosta löytyy ruumiita. Selvittämättä jääneen pankkiryöstön tutkimukset avataan uudelleen ja komisario Zettermanin täytyy jälleen jumpata aivonystyröitään.

Lauttalan latauksena tunnettu pankkiryöstö järisytti aikoinaan pikkukaupungin arkea. Kun ryöstäjien ruumiit löydetään kymmenen vuotta myöhemmin, saa Oili "Opettaja" Jaakolan tiimi Keskusrikospoliisissa eteensä visaisen tapauksen. Kuka suunnitteli nerokkaan rikoksen – ja kuka tappoi pankkirosvot?

Kun umpikuja uhkaa, työntää lusikkansa soppaan komisario Zetterman. Hän kun on sattumoisin paennut putkiremonttihelvetin keskeltä suoraan Lauttalaan.

Otava 2018

– Tammelan kunnankirjaston poistokirja, tämänpäiväisiä ostoksia Forssan kaupunginkirjastosta :)

Olen huhtikuussa rekisteröinyt tästä kirjasta jo yhden kappaleen enkä ole sitä lukenut. Parin viikon takaisessa (geo)miitissä tuli kuitenkin puhetta kirjoista ja Zettermanista ja oletan kirjan olevan sen verran hyvä, että siitä kannattaa maksaa poistokirjan hinta :P Kunhan saan luetuksi, onpahan sitten kirjoja toisille toimitettavaksi :D

Otin tämänkin eilen lukuun eli aloitin kaksi kirjaa samana päivänä. Tosin luin kirjoja eri paikoissa ja aloittamisellakin oli yli 12 tuntia väliä :D Tässä pääsin sivulle 103/351, ihan kelpo jännäriltä tämä vaikuttaa. Mielenkiintoista porukkaa tuolla Lauttalassa..

Jos tämä osoittautuu hyväksi, luettava ei heti lopu. Zetterman-sarjaa on jo tämän verran:
Kuokkavieraat (2016)
Jahti (2017)
Kätkö (2018)
Ontuva mies (2019)
Kaikki me kuolemme kerran (2020)
Ristilukki (2021)
Bumerangi (2021)

Eilen ei ollut mahdollisuuksia lukea ja edistyin tässä vain sivulle 135/351. Vaan nytpä tiedän, mitä näille Kätköille tapahtuu: pokkari lähtee postitse Raaheen ja tämä kovakantinen Porvooseen, ehkä Matkamessujen kautta ;)

* * * * *
Lukemista jatkettu, Sormusesta oli yhdessä kohdin tullut Sorjonen. Onkohan Salonen lukenut J. M. Ilvestä (kahden kirjailijan yhteinen pseudonyymi), varmaankin ;) Olen minäkin lukenut Sorjos-sarjasta Nukkekodin, tammikuussa 2018.

Nyt menossa 227/351, jatkan vielä tässä illalla.

Luin kirjan loppuun aamuyöllä ja vaikka jossain kohdin tarina alkoi hiukan puuduttaa, ihan hyvän kirjan Salonen oli kirjoittanut. Ruumiita tulee, mutta väkivallalla ei mässäillä, se on aina plussaa. Luen mielelläni nuo muutkin, jos ja kun vastaan tulevat. Mielenkiintoista kyllä, että Zetterman jäi tässä kirjassa vammojensa takia työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta Zetterman ratkaisee -kirjasarja on silti jatkunut jo neljän kirjan verran.. No, ehkä hän on kuntoutunut tai sitten ratkaisee rikoksia eläkkeeltä käsin :D Jotenkin oli vaikea hahmottaa Zettermania niin vanhaksi kuin hän on. Ehkä elämäntyyli vaikutti käsitykseeni, vaikka toki aikuisesta tyttärestä sekä lapsenlapsesta oli maininta heti kirjan alkupuolella.

Kirjoihin ja lukemiseen liittyvät maininnat tietenkin ilahduttivat crossaria ;)
"Iltaisin hän (Zetterman. Lat huom.) luki. Niilo Välitalo oli kuluttanut taksimiesuransa luppoajat ja kyytien välit kirjojen seurassa ja lainasi niitä mielellään uudelle naapurilleen. Hän oli pitänyt erityisen paljon matkakertomuksista, ja Zetterman olikin kuluneina päivinä viettänyt aikaa niin yksinäisen miehen saarella, patagonialaisessa paikallisjunassa kuin Rioon seilaavalla rahtilaivallakin."
"Iltapäivällä Zetterman tajusi olevansa ikävystynyt. Hän oli ulkoiluttanut Nupun ja yrittänyt sen jälkeen lukea hetken, muttei jaksanut keskittyä kirjaansa, niin eloisasti kuin Kyllikki Villa matkojaan kuvasikin."

Nupusta ei lukija voi olla pitämättä <3 Ja Santeri on kyllä hirmuinen kävelijä! :O Onneksi pojalla oli kaikki hyvin <3 Osan kirjasta luin muuten e-kirjana, kun printtiversio ei ollut käsillä.

Putkiremontti ja linjasaneeraus saavat jo sanana näkemään punaista, sellainen helvetti minullakin oli kestettävänä liki 10 vuotta sitten eikä kaikkia vahinkoja koskaan korjattu. Kylpyhuonetta remontoidessa hajotettiin muun muassa huoneiston ulko-ovi, olohuoneen seinä, keittiön kaappien ja jääkaapin ovet, eteisen kattolamppu jne. Olohuoneen seinä oli yritetty korjata ja maalattu korjattu kohta erivärisellä maalilla. Aika tarkkaan puolivälissä seinää meni selkeä raja katosta lattiaan. Raahasin urakoitsijan katsomaan seinää ja kyllä piti miehellä hyvin pokka, hänen mielestään siinä ei ollut mitään vikaa. En saanut koskaan selitystä, miten seinä ylipäätään oli hajonnut, mutta maalattiin se sentään uudestaan. Muut vahingot, joista olin toimittanut listan, unohdettiin. Huoneiston ulko-ovikin on edelleen rikki.

Itse remontin/remonttikohteen ulkopuolella saatiin siis aikaan paljon vahinkoja (= rahallista tappiota minulle), mutta varsinaisesta remontista jäi osa kokonaan tekemättä eikä ne tehdyt hommatkaan menneet ihan putkeen. Pesukoneelle suunniteltiin paikka oven eteen, vaikka koetin selittää, ettei se siihen mahdu. Suunnittelijat ilmoittivat tylysti tietävänsä asian paremmin kuin minä. Kun he sitten joutuivat toteamaan, että pesukone tulee oven eteen, perusteluna oli, ettei sitä voinut tietää, kun talo on rakennettu paikan päällä ja ovet ovat eri kerroksissa vähän eri kohdissa. No olisiko kannattanut kuunnella minua tai jos ei usko, niin käydä vaikka mittaamassa?

Pesukoneen paikan vaihtamisen seurauksena tilaan suunniteltu ja parista vaihtoehdosta valitsemani lasiseinä ei sitten enää mahtunutkaan ja minulta vaadittiin 1 000 – 2 000 euroa muutostöistä ja kalliimmasta kylpyseinästä. Tappelin vastaan, koska virhe ei ollut minun ja olin tuonut suunnitteluvirheen esille heti, kun olin nähnyt piirustukset. Kävin tuon syksyn rankoissa hoidoissa ja voimat alkoivat loppua, joten olin luovuttamassa asian suhteen, kun kuulin, että toiselle asukkaalle oli samassa tilanteessa maksettu kalliimman suihkuseinän erotus. Niinpä vaadin minäkin, etten maksa toisten virheistä. Remonttia varten olin jo joutunut ottamaan kymmenien tuhansien eurojen pankkilainan asuntolainan päälle. Tämän taistelun sentään voitin, osaksi siis vain sattumalta, kun kuulin, miten toisen asunnon tilanteessa oli toimittu. Sain sitten kuulemma ihan ilmaiseksi ylimääräisen sähkörasian siihen paikkaan, mihin ovipesukoneen oli suunniteltu tulevan. Toinen pistorasiahan piti asentaa sinne pesukoneen luo, samaan paikkaan, missä kone oli ennenkin ollut ja ainoaan paikkaan pienessä kylppärissä, mihin se edes teoriassa mahtuu. Kyllä tarvitaan insinööreiksi järki-ihmisiä eli naisia. Jokohan sitten osattaisiin suunnitella.

Viestintä on kuitenkin kaikkien tärkein osa putkiremonttia – kun se tökkii, tökkii kaikki. Asukkaiden pitää tietää, mitä tapahtuu, milloin tapahtuu, miten se vaikuttaa heidän asumiseensa ja miten heidän pitää varautua. Tuo osa meni meillä kohtuullisesti, remontin osalta siis, vaikka itse remontti meni pitkälti päin helvettiä. Taloyhtiön viestintä remontin aikana sen sijaan oli ala-arvoista. Kävin muutaman viikon välein katsomassa remontin edistymistä ja kerran huomasin rappukäytävän ilmoitustaululla aanelosen, jossa kerrottiin varastoon murtautumisesta ja pyydettiin ilmoittamaan tiettyyn päivään mennessä taloyhtiölle/isännöitsijälle, mitä on viety, jotta ne kaikki tulevat yhteen ja samaan rikosilmoitukseen. Meillähän oli kuukausien ajan paitsi rappukäytävien alaovet, myös asuntojen ovet avoimena, eihän niitä voinut sulkea remontoijien ravatessa edestakaisin, joten pääkaupunkiseudun varkailla riitti tilaisuuksia ihan ilman murtovälineitäkin. Tämä lappu oli siis rapussa, josta asukkaat oli kuukausien ajaksi häädetty pois (asumista ei suositeltu melun ja betonipölyn sekä wc:n/pesumahdollisuuksien/vedentulon puuttumisen takia). Muu viestintä hoitui kyllä sähköpostitse, mutta tästä ilmoitettiin lapulla tyhjässä rakennuksessa.

Putkiremontista olisi vielä paljon kerrottavaa, mutta ehkä lopetan nyt tähän..

Kuittaan tällä BC Helmet -lukuhaasteen kohdan 40: kirjassa hylätään jotain. Hylättynä oli 600 000 euroa käteistä ja vähän muutakin 15 vuoden ajan.

Lukulainaan vielä ennen Porvoota ;)

Tapahtumarikas, mutkikas, jännittävä juoni. Mies ostaa vanhan isänsä talon, jonka kaivosta löytyy kolme ruumista ja pankkiryöstön saalisrahat. Siinä riittikin poliisilla selvittämistä. Kaikki syylliset löytyivät lopulta.
(11.1.2023 klo 7:30)

Matka jatkuu.

Porvoota kohti seuraavaksi, ensi viikonloppuna taikka myöhemmin.

Matkamessuilta mukaan myös muuta kuin esitteitä! Kirjassa muuten joku lähtee Uuteen-Seelantiin, mutta se on vain sivujuoni.

Matkamessuilta lähti kotiin kassillinen kirjoja ja kassillinen esitteitä - ehkä ensi kerralla ymmärrän vihdoin ottaa mukaan ihan repun :D

Nopeastihan tämän luki, kun sen verran hyvin piti otteessaan. Jotenkin lopusta jäi vähän sekava olo. Kyllä näitä enemmänkin varmaan lukee, vaikka loppu antoikin sellaisen käsityksen, että on sarjan viimeinen.

Otan mukaan Rediin BC-miittiin Saka74:ää varten (toivelistalla). Jos ei lähde hänen mukaansa, jätän Redin Vapaakaupungin vaihtohyllyyn.

Paljon kiitoksia toivekirjasta ja mukavasta miitistä!

Tämä oli toinen lukemani Salosen dekkari. Pidin enemmän kirjasta Kuokkavieraat, mutta kyllä tämäkin oli hyvä. Välillä meinasin hyytyä, kun tuntui, että asiat eivät etene ollenkaan. Ehkä tätä olisi siis voinut tiivistää jonkin verran. Kirjan ehdottomasti ihanin hahmo oli Nuppu. En ole mikään koiraihminen enkä yleensä välitä kirjoissakaan olevista koirista, mutta ihastuin Nuppuun.

Kirja jatkaa matkaansa tiistaina toiveyllätyksenä. Jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos yllätyksestä, kirjatoiveen täyttämisestä! Olen lukenut pari Zetterman-kirjaa ja tykästynyt. Katsotaan, miten tämän kanssa käy.

Tykkäsin tästäkin kuten edellisistä osista. Aloitin Zettermaniin tutustumisen neljännestä osasta Ontuva mies, jossa eläkeläinen tosiaan ratkoo rikoksia. Siitä jäi sen verran mukava kutina, että tämän kirjan myötä olen lukenut osat 1-4.

Leppoisaa ja koukuttavaa luettavaa, vaikka tämä jakso taisi tosiaan olla jahkailevampi kuin jokin aikaisempi. Sen verran sympaattinen ja tavallinen Zetterman on, että etsiydyn kyllä hänen tulevienkin seikkailujensa seuraan.

BC-helmet: 32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa.

Tarjolle PKS-miittiin.

Yhtään Zettermania en olekaan vielä lukenut. Pitääpä korjata tilanne!