Englanninkielinen alkuteos The Agüero Sisters. Suomentanut Leena Tamminen. WSOY, 1999.

Menneisyyden arvoitus on kuin selittämätön side Reinan ja Constancian, kahden sisaruksen elämässä. Kun he tapaavat toisensa kolmenkymmenen vuoden jälkeen, heidän elämänsä tarinat avautuvat ja kietoutuvat yhteen heidän vanhempiensa ja lastensa, rakastajiensa ja aviomiestensä kanssa. Tapa jolla sisarukset ilmaisevat toiveitaan, intohimojaan ja huumorintajuaan saa selityksensä, kuten myös heidän erilaisuutensa ja menneisyytensä.
Kuubalaiset sisarukset on omaleimainen kertomus juurien etsimisestä sekä selkiytymättömistä suhteista lasten ja vanhempien, ihmisen ja luonnon, salaisuuksien ja valheiden välillä.

Sähköasentaja Reina Agüero elää Havannassa ympärillään isänsä kirjoja, täytettyjä harvinaisia lintuja, sukupuuttoon kuolleita lepakoita ja tavaroiden rippeitä, jotka ovat jäljellä lapsuudesta.
Reinan sisar, amerikkalaistunut Constancia Agüero Cruz, lähti salaa Kuubasta jo vuonna 1962. Hämmästyttävä yhdennäköisyys heidän salaperäisen äitinsä Blancan kanssa on siron ja vaalean Constancian ainoa perintö, jota hän kantaa kuin epämieluisaa naamiota. Kosmetiikkaa myyvä Constancia on alistunut intohimottomaan avioliittoonsa, kun taas ”toveri Amzonaksi” kutsuttua Reinaa ihaillaan paitsi työssä myös vuoteessa.
Sisarusten tarina saa rinnalleen menneisyydestä heidän isänsä Ignacion, maineikkaan luonnontieteilijän, äänen. Samalla kun hän merkitsi muistiin Kuuban sukupuuttoon kuolevia lajeja, hän kuvasi omaa kykenemättömyyttään estää perhetragedia. Ignacio ja Blanca Agüero ymmärsivät täydellisesti luonnon totuuden, mutta eivät koskaan totuutta yhteisessä elämässään. Tytärten muistikuvissa on ankea ja epävakaa menneisyys, johon sisältyy puolitotuuksien lisäksi pelkkiä valheita.

Löysin kirjan Porin Kontista ja täytyy myöntää, etten olisi ostanut sitä ellen olisi tarvinnut Kuubaa muutamaan haasteeseen. Kirja ei siis ulkonaisesti houkutellut minua. Voi miten ihminen voikaan erehtyä ulkonäön perusteella. Kirja oli aivan upea lukukokemus.

Jo prologi tempasi mukaansa. Kirjailija on niin taitavasti kuvannut tämän kuubalaisen sukukertomuksen. Nautin kauniista ja viisaasta kielestä ja ihmismielen ymmärryksestä. Vaikka sisarukset ovat kovin erilaisia, heillä on vahva sidos toisiinsa.
Kirjan mukana päästään kokemaan paitsi meidän tietämämme Kuuban erikoiset olot myös sen luonto. En olekaan tietoinen sen monipuolisuudesta. Oli ihan pakko hakea netistä monet entuudestaan tuntemattomat lajit.
Ihmettelen, ettei kirja ole saanut sen ilmestyessä (WSOY, 1999) enempää huomiota. Tai en minä ainakaan muista sen saaneen.

"Tietyn elämänvaiheen jälkeen ei enää voi tapahtua mitään tarkoituksetonta ja tyystin onnellista. Ehkä vain kuolema. Onhan vainajilla monia etuja eläviin nähden. Kuten se että heitä kunnioitetaan äärettömän paljon enemmän."

Kiitos hyllyn tyhjennysavusta!

Kiitos HEP-kirjasta myrtillus! Pääsen tämän siivin matkustamaan Kuubaan :)