Quiet: The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking 2012, suom. Lea Peuronpuro, Avain 2012. 321 s. + liitteet.

SUOMI MAINITTU! "Suomalaiset ovat tunnetusti introverttien kansa. Suomalainen vitsi: Mistä tietää, että suomalainen pitää sinusta? Hän tuijottaa sinun kengänkärkiäsi, ei omiaan."
(s. 27)

Ja tulee se Suomi mainituksi näinkin: "Nämä tutkimukset suorittanut Stephen Suomi on arvellut, että..." jne. (s. 138). Tokihan tutkija Suomi on ohjautunut tutkimaan introvertteja! Nomen est omen.

***

Hyödyllinen ja mielenkiintoinen on tämäkin teos, vaikka *suomalaisen* Liisa Keltikangas-Järvisen Ujot ja introvertit on napakampi esitys aiheesta. Amerikkalainen käyttää paljon painomustetta asioihin, jotka eivät kiinnosta minua, joka en etsi menestymistä finanssimaailmassa enkä mieti, monetko kutsut kuussa introvertinkin sopisi jaksaa järjestää.

Aikana, jolloin ekstroversio tuntuu olevan ihanne ja työpaikkailmoituksissa ainakin rivien välissä ilmaistu vaatimus, tämä kirja on ilosanomaa introvertille! Susan Cain mainitsee useasti, että on itsekin introvertti. Mutta hänellä on kirjassa rauhanneuvottelijan ote intro- ja ekstroverttien keskinäiseen yhteiseloon, ja niinpä Hiljaisia voi suositella kummankin sortin persoonallisuuksille.
Kirjan lopussa olevista lähdekirjallisuusviitteistä löytää taustoja sellaisillekin väitteille, joita on tekstiä lukiessa saattanut pitää Cainin henkilökohtaisina mielipiteinä. Ja lähdeluettelokin on, introvertille ominaisesti, perusteellinen – sitä on 57 sivua.

- ruzena