Tulipa nyt kahlattua tämmöinen. Enpä voi oikein sanoa, että olisin tykännyt kirjasta. Saa jatkaa kirja matkaa eteenpäin.

Tarkoitus pian vapauttaa tämä kirja.

Kirjaston hyllyltä tämän nappasin taka-ajatuksena mahdollisuus osallistua sillä "Maailman ympäri kirja kerrallaan"-haasteeseen. Katsotaan miten käy!

Vaikka Nobel-palkitun Nadine Gordimerin tämä kirja on julkaistu jo 90-luvulla, se on edelleen täysin ajankohtainen. Etelä-Afrikan tilanne on parantunut, mutta ennakkoluulot kytevät edelleen ja eri puolilla maailmaa käydään vapaussotia ja ihmisiä kuolee ja vangitaan.
Poikani tarina on mielenkiintoinen, sekä ihmisten ja perheenjäsenten suhteita luotaava kuin myös laajemmin poliittisia liikkeitä ja ihmisoikeusjärjestöjen työtä hienosti kuvaava kirja.
Kirjan päähenkilöiden ajatuksiin ja tunteisiin voi samaistua ja vallankin naisten. "Sivuutetun" aviovaimon Ailan kehitys perheestään huolehtivasta ja poikaansa, "kirjan kirjoittajaa" Williä (Shakespearen mukaan) suuresti rakastamasta kotiäidistä tiedostavaksi, vapauden puolesta työtä tekeväksi naiseksi on melkoisen yllättävä siirto. Kirjasta ei puutu intohimoa, ei aatteeseen eikä rakastettuun. Myös luopuminen "toisesta" naisesta, valkoihoisesta Hannahista, joka jättää maan ja miehen voidakseen toimia uudessa työssä vastuullisessa asemassa YK:n pakolaisasiatoimistossa, on Sonnylle, vankilaankin aktiivisuutensa vuoksi joutuneelle, entiselle opettajalle, henkisesti raskasta.

Ja Sonny menettää melkein kaiken. Hänen poikansa, jonka välit isään ovat jotenkin lukkiutuneet, kirjoittaa kuitenkin kirjan, jota ei voida koskaan julkaista.
Jännä oivallus Gordimerilta.

"Ei se mitään. Aila sanoi niin ja Sonny makasi Ailan vieressä sydän takoen vihasta Hannahia kohtaan. Hän oli kuunnellut lumoutuneena Hannahin puheita; oli kuin ne olisivat pulpunneet suoraan elämän ytimestä, josta kukaan hänen ennen tuntemansa ei ollut ennen kertonut. Mutta elämän ydin ei ollutkaan Hannahin luona, elämän ydin oli siellä missä touhutaan arkipäivän asioita - hoidetaan syntymät, naimisiinmenot, perheasiat - ruuan ja vaatteiden henkiinjäämisrituaaleineen, jotka kuuluivat Ailalle. Hannahin takia Aila on lähtenyt. Lakannut olemasta - se minuus joka olis ollut Aila. Hannah oli tuhonnut sen. Ailakin oli nyt lähtenyt. Silti hän makasi elävänä Sonnyn vieressä..."

Osallistun kirjan lukemisella "Maailman ympäri kirja kerrallaan"-haasteeseen ja tarjoan kirjaa eteenpäin jossain miitissä.

Villi vapautus Vanhan Kirjan Talven yhteydessä yliopistolle.

Löytäjälle kiinnostavia lukuhetkiä!