Uusi dekkarisarja esittelee hurmaavan puutarhamatkaajan ja intohimoisen perennaharrastajan Ellen Lähteen, joka tarkkavaistoisena marttaihmisenä haistaa heti palaneen käryn...

Toivelistayllärinä liikkeelle!

Kiitos kirjasta, sakirmo!

Kesällä pitää lukea kesään sijoittuvia kirjoja - joten nyt oli oikea aika lukea tämä.

En ole paljoa lukenut Eppu Nuotion kirjoja. Hienoinen selittelevyys tyylissä vaivasi, mutta siihenkin sitten tottui. Moni asia kirjassa viehätti: kiireettömyys, uskottavuus, tapahtumien sijoittuminen Turkuun ja eri-ikäisten, keskiluokkaisten ihmisten kuvaus. Tällaisista ihmisistä lukisi mielellään uudelleenkin, mutta eiköhän seuraavissa Ellen Lähde -dekkareissa ole pääosin eri henkilöt. Pidin siitä, että kirja tarjosi monenlaisia samaistumiskohteita - uskon, että moni lukija löytää itselleen suosikkihahmon, jonka tekemisistä on erityisen kiinnostunut. Sinänsä erikoinen yksityiskohta oli se, että henkilöiden ulkonäön pääpiirteitä (hiusten väri, silmien väri, ruumiinrakenne...) kuvailtiin melko vähän. Toisaalta oli mukavaa, että lukijalle annettiin näin tilaa kuvitella henkilöt itse mielessään.

Dekkaritarinana kirja ei ollut mielestäni ehkä niin hyvä eikä erityisen jännittävä. Syyllinen ei ollut lopulta yllätys, vaikka jossain vaiheessa erehdyinkin väärille urille.

Osallistun kirjalla ainakin tämän vuoden Helmet-haasteeseen!

Vapautin kirjan Turku työllä rakennetaan -patsaan eteen taiteiden yön iltalenkillä - eli Barkerinpuistoon.

Löytäjä, tervetuloa Bookcrossingin pariin!