Pintti
12 journalers for this copy...
Takakannesta:
Odotettu uutuusromaani lasitehtaan ihmisistä
"On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella. Maailmassa syttyy sotia ja sattuu onnettomuuksia, tapahtuu vallankumouksia ja kruunajaisia, joiden mukaan aikaa jaksotetaan, mutta ihmisen elämän mullistukset ovat sellaisia, joita ei koulukirjoihin merkitä."
Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia – sisarusparven vanhinta – kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut.
Jussin siskoilla on omat elämänsä ja huolensa. Helmi käy tehtaalla töissä, mutta kaipaa takaisin hetkiin, joihin ei voi enää palata. Kiivasluonteisella Raililla taas on Helsingissä menneisyys, jota hän ei tajua edes piilotella. Hänestä maailmassa pärjää, jos vain on tarpeeksi tahtoa.
Jäljittelemättömällä tyylillään Tommi Kinnunen kuvaa tehdaskylän pienoismaailmaa, ihmisten kohtaloita ja heidän keskinäisiä suhteitaan sodanjälkeisessä Suomessa.
Löysin hyvän kirjailijan haastattelun, jossa hän kertoo tämän kirjansa taustoista: https://www.wsoy.fi/yleinen/mista-pintti-syntyi
Rinki:
Saka74
outa1977
Kipsu
Sigyn22
Tmarju
ruzena
Tyrnimarja
toukokuu
duffeli
Lukuaikaa n. 1 kk/lukija.
Odotettu uutuusromaani lasitehtaan ihmisistä
"On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella. Maailmassa syttyy sotia ja sattuu onnettomuuksia, tapahtuu vallankumouksia ja kruunajaisia, joiden mukaan aikaa jaksotetaan, mutta ihmisen elämän mullistukset ovat sellaisia, joita ei koulukirjoihin merkitä."
Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia – sisarusparven vanhinta – kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut.
Jussin siskoilla on omat elämänsä ja huolensa. Helmi käy tehtaalla töissä, mutta kaipaa takaisin hetkiin, joihin ei voi enää palata. Kiivasluonteisella Raililla taas on Helsingissä menneisyys, jota hän ei tajua edes piilotella. Hänestä maailmassa pärjää, jos vain on tarpeeksi tahtoa.
Jäljittelemättömällä tyylillään Tommi Kinnunen kuvaa tehdaskylän pienoismaailmaa, ihmisten kohtaloita ja heidän keskinäisiä suhteitaan sodanjälkeisessä Suomessa.
Löysin hyvän kirjailijan haastattelun, jossa hän kertoo tämän kirjansa taustoista: https://www.wsoy.fi/yleinen/mista-pintti-syntyi
Rinki:
Saka74
outa1977
Kipsu
Sigyn22
Tmarju
ruzena
Tyrnimarja
toukokuu
duffeli
Lukuaikaa n. 1 kk/lukija.
Olen itse aiemmin lukenut Neljäntienristeyksen, josta pidin kovasti, mutta Lopotti on toistaiseksi lukematta. Neljäntienristeyksen innoittamana ostin tämän uuden Tommi Kinnusen kirjan.
Pidin myös tästä kirjasta. Tämä ei ollut ihan yhtä helppoa luettavaa kuin Neljäntienristeys. Kirja kertoo kolmesta sisaruksesta, Jussista, Helmistä ja Railista, jotka asuvat ja työskentelevät lasitehtaassa (useassa paikassa on mainittu, että sijoittuu ehkä Nuutajärven lasitehtaan ympäristöön). Sijoittuminen lasitehtaan ympäristöön oli mielenkiintoista ja vaikka oli kiinnostavaa lukea työstä ja arjesta lasitehtaassa sodan jälkeisinä vuosina, välillä työprosessia kuvattiin mielestäni hieman liiankin pitkään ja yksityiskohtaisesti. Onneksi jokaisen sisaruksen näkökulma tuli esiin kirjassa, pelkäsin ettei niin olekaan, kun Jussin osio tuntui aika pitkältä.
Kinnunen on todella taitava kirjoittaja. Kirjan kieli on sellaista, että lukiessa pystyi hyvin kuvittelemaan ympäristön ja ihmiset. Usein tuli palattua hienojen virkkeiden pariin, luettua niitä heti muutamaan kertaan. Tämä tulee varmasti luettua joskus uudestaankin.
Pidin myös tästä kirjasta. Tämä ei ollut ihan yhtä helppoa luettavaa kuin Neljäntienristeys. Kirja kertoo kolmesta sisaruksesta, Jussista, Helmistä ja Railista, jotka asuvat ja työskentelevät lasitehtaassa (useassa paikassa on mainittu, että sijoittuu ehkä Nuutajärven lasitehtaan ympäristöön). Sijoittuminen lasitehtaan ympäristöön oli mielenkiintoista ja vaikka oli kiinnostavaa lukea työstä ja arjesta lasitehtaassa sodan jälkeisinä vuosina, välillä työprosessia kuvattiin mielestäni hieman liiankin pitkään ja yksityiskohtaisesti. Onneksi jokaisen sisaruksen näkökulma tuli esiin kirjassa, pelkäsin ettei niin olekaan, kun Jussin osio tuntui aika pitkältä.
Kinnunen on todella taitava kirjoittaja. Kirjan kieli on sellaista, että lukiessa pystyi hyvin kuvittelemaan ympäristön ja ihmiset. Usein tuli palattua hienojen virkkeiden pariin, luettua niitä heti muutamaan kertaan. Tämä tulee varmasti luettua joskus uudestaankin.
Kirjan saa ensimmäisenä luettavakseen duffeli.
Hyviä lukuhetkiä kaikille!
Hyviä lukuhetkiä kaikille!
Kiitos Kukkanen!
Mulla on lukufiilikset totaalisen kadoksissa, joten siirryn suosiolla jonon hännille ja annan vuoron seuraavalle lukijalle. Lukea tämän haluan joka tapauksessa.
Kiitos Flower78, kun laitoit tämän rinkikirjaksi. Edelliset Kinnusen teokset olen lukenut ja niistä tykännyt, joten odotan mielenkiinnolla tähän tarttumista.
Todella hieno kirja. Minulta löytyy omasta hyllystä Neljäntienristeys ja Lopotti. Nyt mietin, pitäisikö tämäkin ostaa omaan hyllyyn, sillä tämä on mielestäni Kinnusen paras teos. Lukiessani pystyin hyvin kuvittelemaan itseni kirjan ympäristöön ja elämään. Kinnunen kuvaa todella elävästi ihmisiä ja ympäristöä.
Elämä on yhtä haurasta kuin lasi. Joskus se hajoaa kokonaan, joskus tulee pintaan niin pieni naarmu, etteivät sitä kaikki huomaa. Ihminen kätkee surun sisälleen. Joskus naarmut näkyvät ulospäin. Eletty elämä näkyy ihmisen olemisessa ja tekemisissä. Joskus saa monta iskua, jolloin lasi ja elämä särkyy. Joskus siihen riittää jo yksi kova kolaus. Joskus iskut eivät hajota kokonaan eikä pinnalla näy mitään. Ihminen kärsii hiljaa itsekseen ja kun näkymättömiä säröjä on liikaa, lopulta kaikki hajoaa varoittamatta. Ihminen etsii tavan purkaa pahan olonsa. Joskus lähimmäiset pehmittävät elämään tulleita viiltoja omilla teoillaan. Onneksi on ihmisiä, jotka välittävät toisistaan elämän säröistä huolimatta.
Kiitos Flower78 vielä kerran tästä lukuelämyksestä. Tämä on ehdottomasti paras tänä vuonna lukemistani kirjoista.
Elämä on yhtä haurasta kuin lasi. Joskus se hajoaa kokonaan, joskus tulee pintaan niin pieni naarmu, etteivät sitä kaikki huomaa. Ihminen kätkee surun sisälleen. Joskus naarmut näkyvät ulospäin. Eletty elämä näkyy ihmisen olemisessa ja tekemisissä. Joskus saa monta iskua, jolloin lasi ja elämä särkyy. Joskus siihen riittää jo yksi kova kolaus. Joskus iskut eivät hajota kokonaan eikä pinnalla näy mitään. Ihminen kärsii hiljaa itsekseen ja kun näkymättömiä säröjä on liikaa, lopulta kaikki hajoaa varoittamatta. Ihminen etsii tavan purkaa pahan olonsa. Joskus lähimmäiset pehmittävät elämään tulleita viiltoja omilla teoillaan. Onneksi on ihmisiä, jotka välittävät toisistaan elämän säröistä huolimatta.
Kiitos Flower78 vielä kerran tästä lukuelämyksestä. Tämä on ehdottomasti paras tänä vuonna lukemistani kirjoista.
Hieno kirja lähtee seuraavalle. Lukemisen iloa!
Journal Entry 9 by outa1977 at Sastamala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, September 19, 2018
Kirja on nyt minulla. Kiitos. :)
Journal Entry 10 by outa1977 at Sastamala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Monday, September 24, 2018
Upea kirja. Tämä pitää varmaan hankkia myöhemmin omaksi hyllyyn Neljäntienristeyksen ja Lopotin seuraksi.
Pidän näistä sotien jälkeisen ajan kuvauksista ja ihmisten päättäväisyydestä mennä eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Erinomaista henkilöiden ajatusten kuvausta.
Pidin lisäksi tästä ideasta kirjoittaa kolmen päivän romaani kolmen sisaruksen ympärille kietoutuvasta elämästä.
Lisäksi tässä on todella hienot kannet.
Kiitos Flowerille tämän ringittämisestä. :)
Pidän näistä sotien jälkeisen ajan kuvauksista ja ihmisten päättäväisyydestä mennä eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Erinomaista henkilöiden ajatusten kuvausta.
Pidin lisäksi tästä ideasta kirjoittaa kolmen päivän romaani kolmen sisaruksen ympärille kietoutuvasta elämästä.
Lisäksi tässä on todella hienot kannet.
Kiitos Flowerille tämän ringittämisestä. :)
Journal Entry 11 by outa1977 at Sastamala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, September 25, 2018
Released 5 yrs ago (9/25/2018 UTC) at Sastamala, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Kirja lähtee postin matkassa Kipsulle. Oikein hyviä lukuhetkiä! :)
Unohdin ilmoittaa tämän saapuneeksi. Puoliso luki tämän ja tykkäsi, kuulemma suomalaista "ankeeta ja ahdistaa". Itsellä oli Riikka Pulkkisen tuorein kirja kesken, kun tämä saapui, mutta nyt olen aloitellut Pinttiä ja toivottavasti vkl:n aikana saan luettua ja eteenpäin. Odotukset korkealla.
Oi tämä Pintti oli ihana! Neljäntienristeyksen ja Lopotin jälkeen odotukset olivat korkealla, mutta Pintti silti jopa ylitti ne. Ja vaikka näitä sodanaikaisia ja sotien jälkeisiä tarinoita on tullut luettua viime aikoina jopa ehkä vähän väsähtämiseen asti, ei tuo aikakausikaan häirinnyt. Minua ei myöskään häirinnyt lasinvalmistuksen kuvaaminen, mutta siinä ongelmana oli se, että aihe oli täysin vieras ja kun ei nähnyt samalla näitä asioita, oli paikoittain vähän hankala hahmottaa mitä mikäkin termi ja työväline tarkoitti.
Uskomattomalla tavalla Kinnunen oli saanut kaikista kolmesta päähenkilöstä sellaisia, että jokaiseen jollakin tavalla samastuin. Herkkyys jolla Jussi huomasi asioita, jotka muilta meni ohi, Helmin vaatimattomuus ja suomalainen tapa puurtaa töitään, Railin halu irroittautua ja päättää itse omista asioista. Kiinnostavia ja viehättäviä henkilöitä kaikki. Myös sisarussuhteita kuvattiin mielestäni hienosti ja uskottavasti. Sisarukset yhtä aikaa ärsyyntyivät ja nolostuivat toistensa takia, mutta samalla kuitenkin lämpimästi huolehtivat toisistaan.
Ostan tämän kirjan varmasti jossain vaiheessa itsellenikin, mutta kiitos Flower78 oikein paljon siitä, että sain lukea tämän ihan tuoreeltaan!
Uskomattomalla tavalla Kinnunen oli saanut kaikista kolmesta päähenkilöstä sellaisia, että jokaiseen jollakin tavalla samastuin. Herkkyys jolla Jussi huomasi asioita, jotka muilta meni ohi, Helmin vaatimattomuus ja suomalainen tapa puurtaa töitään, Railin halu irroittautua ja päättää itse omista asioista. Kiinnostavia ja viehättäviä henkilöitä kaikki. Myös sisarussuhteita kuvattiin mielestäni hienosti ja uskottavasti. Sisarukset yhtä aikaa ärsyyntyivät ja nolostuivat toistensa takia, mutta samalla kuitenkin lämpimästi huolehtivat toisistaan.
Ostan tämän kirjan varmasti jossain vaiheessa itsellenikin, mutta kiitos Flower78 oikein paljon siitä, että sain lukea tämän ihan tuoreeltaan!
Pahoittelen! Olin ehtinyt sulkea kuoren, kun tajusin, että mukana ollut kortti lojuu edelleen pöydällä. No, onneksi ringin osallistujat löytyvät tältä sivultakin. Kirja on lähetetty Sigynille.
Journal Entry 15 by sigyn22 at Kaarina, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Wednesday, October 17, 2018
Kiitos, Pintti saapui tänään.
Sainkin juuri sopivasti edellisen kirjan loppuun.
Tosin meillä on syysloma vieraita joten en ehkä ehdi niin nopeasti tämän kirjan pariin. Mutta en myöskään malta odottaa.
Sainkin juuri sopivasti edellisen kirjan loppuun.
Tosin meillä on syysloma vieraita joten en ehkä ehdi niin nopeasti tämän kirjan pariin. Mutta en myöskään malta odottaa.
Journal Entry 16 by sigyn22 at Kaarina, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Tuesday, October 23, 2018
Hieno Kirja jälleen Tommi Kinnuselta.
Pidin kovasti lukemastani.
Pidin kovasti lukemastani.
Journal Entry 17 by sigyn22 at Kaarina, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Thursday, October 25, 2018
Released 5 yrs ago (10/25/2018 UTC) at Kaarina, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Pintti lähti tänään kohti Rovaniemeä.
Perjantai-ilta, työviikko lähes loppuun suoritettu ja pöydällä edessäni Pintti. Ei paha.
Eli kiitos kirjasta, josta olen kuullut jo varsin paljon.
Eli kiitos kirjasta, josta olen kuullut jo varsin paljon.
Luin kirjan ja sen jälkeen teidän aiemmin lukeneiden kommentit ja on todettava, että mä olen nyt se erilainen.
Joo, pidän Kinnusen tavasta kirjoittaa, tarina etenee sujuvasti, on loogista, kieli on hyvää ja mitähän vielä. Mutta siti. Ei vaan kolahtanut minuun
Varmasti merkitystä on myös sillä, että kirjassa on paljon sanoja (vanhaa kieltä, erikoissanastoa ja ehkä murteellistakin) joiden merkitystä en tiedä enkä lukiessa halua googlailla.
Neljäntienristeyksen olen aiemmin lukenut ja siitä pidin, Lopottia en ole tavannut enkä siten lukenut. Ehkä jonain päivänä.
Posti kuljettaa seuraavaksi Ruzenalle. Mielenkiinnolla luen tämän kirjan journaleja jatkossakin.
Joo, pidän Kinnusen tavasta kirjoittaa, tarina etenee sujuvasti, on loogista, kieli on hyvää ja mitähän vielä. Mutta siti. Ei vaan kolahtanut minuun
Varmasti merkitystä on myös sillä, että kirjassa on paljon sanoja (vanhaa kieltä, erikoissanastoa ja ehkä murteellistakin) joiden merkitystä en tiedä enkä lukiessa halua googlailla.
Neljäntienristeyksen olen aiemmin lukenut ja siitä pidin, Lopottia en ole tavannut enkä siten lukenut. Ehkä jonain päivänä.
Posti kuljettaa seuraavaksi Ruzenalle. Mielenkiinnolla luen tämän kirjan journaleja jatkossakin.
Journal Entry 20 by Tmarju at By mail, A Bookring -- Controlled Releases on Sunday, November 4, 2018
Released 5 yrs ago (11/5/2018 UTC) at By mail, A Bookring -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Rinkikirja palaa etelään. En kuitenkaan luota noihin joutseniin täysin, joten pudotan työmatkalla postilaatikkoon.
Kiitos Tmarju, kirja saapui jännittävästi evästettynä!
Kirja on hyvä - ja se siinä lopulta häiritsi minua. On harkitut henkilöt ja näkökulmat ja ristivalotus, on tarkoin työstettyä ajankuvaa, on työnkuvaa, on vertauskuvaa... Ja sekin vielä, että teksti on toisinaan ylettömän hienoa.
Mutta selväksi tulee lasi ja pintti metaforana, menee jopa vähän överiksi - ei se ihmisen kallo sillä lailla hajoa että sirpaleina pitäisi maasta keräillä, vaikka kokonainen lautatapuli päähän putoaisi!
Yleensä siedän hidasta tekstiä ja kiinnostun esimerkiksi työn kuvauksista. Mutta tässä aloin hyytyä viisikymmentä sivua ennen maalia, ja virkistäydyin lukemalla väliin Jari Järvelän Kosken kahta puolta, jonka kerrontatapa on aivan toisenlainen. Sen jälkeen jaksoi taas. Ja kyllä, täytyy tälle kahdeksan tähteä antaa.
Siinä sivussa muistin, että verihiiret eivät välttämättä ole pelkkiä Jussin näkyjä, ja rästiin jäänyt JE:kin tuli kuntoon.
Kiitos Flower ringityksestä! Lähtee arjen tullen seuraavalle.
-ruzena
Mutta selväksi tulee lasi ja pintti metaforana, menee jopa vähän överiksi - ei se ihmisen kallo sillä lailla hajoa että sirpaleina pitäisi maasta keräillä, vaikka kokonainen lautatapuli päähän putoaisi!
Yleensä siedän hidasta tekstiä ja kiinnostun esimerkiksi työn kuvauksista. Mutta tässä aloin hyytyä viisikymmentä sivua ennen maalia, ja virkistäydyin lukemalla väliin Jari Järvelän Kosken kahta puolta, jonka kerrontatapa on aivan toisenlainen. Sen jälkeen jaksoi taas. Ja kyllä, täytyy tälle kahdeksan tähteä antaa.
Siinä sivussa muistin, että verihiiret eivät välttämättä ole pelkkiä Jussin näkyjä, ja rästiin jäänyt JE:kin tuli kuntoon.
Kiitos Flower ringityksestä! Lähtee arjen tullen seuraavalle.
-ruzena
Journal Entry 23 by 
Tyrnimarja
at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, December 12, 2018
Tyrnimarja at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, December 12, 2018
Rinkikirja nyt minulla, kiitokset! Mielenkiinnolla tartun tähän, sillä olen tykännyt Kinnusen aiemmin ilmestyneistä kirjoista.
Kylläpä on taas taiturimaista kerrontaa Kinnuselta, ei voi kuin ihailla!
Lasinvalmistushan ei siis ole koskaan meikäläistä piirunvertaa kiinnostanut, mutta niin vain saa Kinnunen senkin puhallettua niin täyteen elämänmakua, ettei joutanut pitkästymään.
Kirja on suorastaan kunnianosoitus kaikille entisajan tehtaissa työskenneille! Kylä elää tehtaan tahtiin ja päähenkilöiden tarina saa nieleskelemään. Viimeistään tällä kolmannella romaanillaan Kinnunen sijoittuu mielestäni suomalaisten nykykirjailijoiden kärkikartiin.
Kiitos ringityksestä Flower!:)
Lasinvalmistushan ei siis ole koskaan meikäläistä piirunvertaa kiinnostanut, mutta niin vain saa Kinnunen senkin puhallettua niin täyteen elämänmakua, ettei joutanut pitkästymään.
Kirja on suorastaan kunnianosoitus kaikille entisajan tehtaissa työskenneille! Kylä elää tehtaan tahtiin ja päähenkilöiden tarina saa nieleskelemään. Viimeistään tällä kolmannella romaanillaan Kinnunen sijoittuu mielestäni suomalaisten nykykirjailijoiden kärkikartiin.
Kiitos ringityksestä Flower!:)
Lukuiloa seuraavaksi toukokuulle!
Kiitos tästä. Odotan, että pääsen keskittymään tähän, varmaan viimeistään viikonloppuna.
Tartuinkin kirjaan vasta eilen. Luin Jussin osion innolla, viehättyneenä hänen omalaatuisuudestaan ja näkökulmastaan. Ja pääsin alkuun myös Helmin osuudessa. Nyt poden eroahdistusta kirjasta, jonka jätin kotiin ja kurkistin, olisiko kirjastossa ollut tarjolla sama kirja luettavaksi, kun täällä nyt hengailen. Mutta kirjasta oli 1280 varausta. Hienoa siis, että sain sen näin luettavakseni!
Edit 31.1.19 Vau, oli hieno kirja. Jokaisen henkilön päivä päättyi jotenkin jylhän dramaattisesti ja hieman ehkä arvoituksellisestikin. Henkilöiden ihon alle pääsi uimaan, sisaruksilla jokaisella oma taakkansa ja särönsä. Ja ympäristö heräsi myös henkiin. Kylläpä lukeminen voi olla nautinnollinen harrastus, kun osuu sopiva kirja sopivaan hetkeen.
Edit 31.1.19 Vau, oli hieno kirja. Jokaisen henkilön päivä päättyi jotenkin jylhän dramaattisesti ja hieman ehkä arvoituksellisestikin. Henkilöiden ihon alle pääsi uimaan, sisaruksilla jokaisella oma taakkansa ja särönsä. Ja ympäristö heräsi myös henkiin. Kylläpä lukeminen voi olla nautinnollinen harrastus, kun osuu sopiva kirja sopivaan hetkeen.
Journal Entry 28 by 
toukokuu
at Exchange/Trade, A Bookcrossing member -- Controlled Releases on Tuesday, February 12, 2019
toukokuu at Exchange/Trade, A Bookcrossing member -- Controlled Releases on Tuesday, February 12, 2019
Released 5 yrs ago (2/12/2019 UTC) at Exchange/Trade, A Bookcrossing member -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Duffelille luettavaksi. Lukuintoa!
Kiitos!
Oikein hyvä kirja, joskaan ei minusta päässyt Kinnusen esikoisen, Neljäntienristeyksen, tasolle tämäkään. Kauhean paljon kaikkea surua ja murhetta, minusta ihan turhan paljon yhteen kirjaan.
Pintti palaa kotiin.
Kirja palautui minulle. Kiitokset kaikille lukijoille kommenteista!
Annelis otti kirjan lainaksi.
Kas vain! Kun kolmannen kerran katsoin, löysin jo koodinkin. Valo sattui tulemaan oikeassa kulmassa, eikä tehnyt heijastuksia.
Kiitos kirjan lainaamisesta, Flower!
Kiitos kirjan lainaamisesta, Flower!
Tommi Kinnunen osaa kirjoittaa niin, että kirjaa on nautinto lukea. Pidin tästä paljon enemmän kuin Lopotista. Kieli on todella kaunista ja asiat ikään kuin näkee itse. Niin hyvin ne on kuvailtu. Lasitehtaan työtkin on kerrottu mielenkiintoisen elävästi.
Kirja palautui hyllyyni.
Työkaverille luettavaksi.
Journal Entry 38 by 
AnonymousFinder
at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Thursday, April 16, 2020
AnonymousFinder at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Thursday, April 16, 2020
Kirja oli kiinnostava lasin valmistuksen ja lasitehtaaseen liittyvän kerronnan osalta, koska omat isovanhemmatkin ovat lasitehtaassa työskennelleet. Itse kirjan juoni jäi löyhäksi, enkä siitä saanut irti punaista lankaa. Lasitehdasta ja siellä tapahtuvaa työskentelyä kuvailtiin enemmän kuin päähenkilöiden elämää. Ei se silti huono ollut jos ei huippuhyväkään, kiinnostava.
En ole työkaveriani nähnyt 11.3.2020 jälkeen (eikä tietoa milloin seuraavan kerran nähdään), joten hän palautti muutaman kirjani postitse. Tämä siis palautui pysyväishyllyyni.
