Tahtoisin lukea kirjan keisariperheestä, mutta voi olla, että tämä ei ole ihan sitä, mitä etsin. Tässä kirjassa on kai keskitytty enemmän niihin Romanovsuvun jäseniin, jotka säilyvät hengissä.

---

16.7.2018
Aloitin kirjan nyt viikonloppuna, kun matkustin Pietariin pienelle kaupunkilomalle.

Kirja keskittyy tosiaan enemmänkin Romanov-sukuun yleisesti, mutta on oikeastaan mukavaa lukea suvun muiden henkilöiden ja selviytyjien tarinoita. Suvussa riittää mielenkiintoisia henkilöitä.

Tämä kirja näyttää olevan hyvin suosittu ja pidetty Romanov-sukua "fanittavissa" piireissä. Kirjaa on kovasti kehuttu blogeissa ja esimerkiksi Alexander Palace foorumilla, joka on keskittynyt Romanoveihin ja Venäjän historiaan. Uskon, että tuolla foorumilla löytyy asiantuntijuutta arvioida aiheesta kirjoitettuja kirjoja. Mielenkiintoista on myös se, että kirjailija on itse tavannut ja päässyt haastattelemaan joitakin suvun jäseniä.

Kirjan kiinnostavuus ja ansiot ovat kyllä aivan ilmeiset, mutta ihmettelen, että sen heikkouksista on niin vähän kommentteja. Jossain oli mainittu, että kirjassa on kirjoitusvirheitä. Itse en ole vielä niihin törmännyt. Voi olla, että ne on siivottu pois tästä painoksesta. Itseäni rasittaa välillä kirjailijan pöljät arviot ja kommentit. Esimerkiksi turha sentimentaalinen jossittelu siitä, että leskikeisarinna Maria Fjodorovna, joka alkuaan oli Tanskan prinsessa Marie Sophie Fredrikke Dagmar, olisi varmaan elänyt onnellisen vanhuuden, jos ei olisi päässyt niin hyviin naimisiin:

"Jollei Dagmarin isä olisi onnistunut niin hyvin tyttärensä naittamisessa, vaan tämä olisi sen sijaan saanut tyytyä johonkuhun tanskalaiseen tai ruotsalaiseen ylimykseen, hän olisi saanut päättää päivänsä rauhassa, jälkeläistensä ympäröimänä ja tarvitsematta murehtia raa'asti murhattuja poikia ja lastenlapsia." (s. 104)

Rasittavaa on myös, kun kirjailija keksii henkilöille ajatuksia ja tuntemuksia.

"Olga ei nuorena ollut kovinkaan kaunis. Monissa säilyneissä kuvissa hän näyttää ikään kuin murheelliselta hevoselta, kiltiltä ja rehelliseltä. Kun hänen sievä Ksenia-sisarensa on samassa kuvassa, hänen ilmeensä antaa aavistaa jotakin tämänsuuntaista: 'tuossa on Olga, ja me olemme sisaruksia, ja muistutamme toisiamme, mutta toivottavasti kaikki huomaavat eron.' " (s.109)

Noissa itseäni rasittavissa kommenteissa (joista otin vain pari esimerkkiä) on kai kyse siitä viihteellisestä tyylistä, josta jossakin lukemistani kirjablogeista mainittiin ja hieman varoitettiinkin. Voi olla, että tuo viihteellisyys vetoaa johonkin toiseen lukijaan ja vaikka ei vetoaisikaan, niin suosittelen kyllä tämän kirjan lukemista. Kirjan ansiot päihittävät sen puutteet.

Sain kirjan luettua loppuun tänään. Viimeiset sata sivua tuli luettua väkisin. Kai jotenkin toivoin, että kirjasta olisi vielä löytynyt jotain kiinnostavaa samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta kirjan loppupuoli oli lähinnä vain luettelointia, että joku oli muuttanut jonnekin ja mennyt naimisiin ja saanut lapsia ja eronnut ja kuollut jossain. Lisäksi oli pitkät kuvaukset tsaariperheen uudelleen hautaamisesta.

Vapautin kirjan Neva Tours -matkatoimistoon joitakin kuukausia sitten ja siellä se vain jumitti eikä lähtenyt kenenkään mukaan. Olen aikaisemminkin vapauttanut sinne venäjäaiheisia kirjoja.
Nappasin nyt tämän vihdoin takaisin itselleni ja vapautan johonkin muualle.

Lukuiloa löytäjälle!

---

Tervetuloa uuden harrastuksen pariin!
Suomalaisilla crossaajilla on oma foorumi, jonne voit tulla tekemään kysymyksiä, juttelemaan kirjoista ja vähän muustakin.
http://www.bookcrossing.com/forum/30

Kävin sunnuntailounaalla Huittisten ABC:llä ja löysin tämän. Nyt se on Eurassa; katsotaan koska pääsen aloittamaan :)