Takakansi:

"Seitsemän naista, kukin kotoisin eri maasta. Kuolemanjälkeisessä välitilassa,
josta ei voi paeta - paitsi sanojen, kertomusten avulla.

Newyorkilainen performanssitaiteilija Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopotilas Imaculada, marseillelainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ulrike ovat päätyneet valkoiseen tyhjään tilaan. Aika sellaisena kuin me sen ymmärrämme on lakannut olemasta. Naisten ruumiilliset tarpeet sammuvat vähitellen. Ensin katoaa kyky tuntea kipua ja nautintoa. Pikkuhiljaa koskettaminen ja oman ruumiin aistiminen muuttuvat mahdottomiksi. Mitä on tapahtunut? Mikä on koitunut naisten kohtaloksi?"

Tämä on löytökirja, omani on hyllyssä, luettuna tosin.

Tämä on hyvin hämmentävä kirja. Ja hyvä. Kaikki muuten jees, paitsi etten ymmärrä Shlomithin hahmolle annettua selvää ykköstilaa. En oikein pidä siitä, että on näennäisesti joukko hahmoja, mutta yksi vie selvästi eniten tilaa, mutta etusijan syy ei aukene (ainakaan mulle).

Oneiron matkustaa toivelistakirjana eteenpäin. Lukuiloa!

Kiitos tästä toivekirjasta, sannuli! :)