Seppo Jokinen jatkaa Suomen rakastetuinta dekkarisarjaa. Nyt komisario Sakari Koskinen saa Vakaasti harkiten -romaanissa tutkittavakseen uimarannalla paljastuneen surmatyön, jossa uhri on tapettu teräväkärkisellä naskalilla.

Koskinen tiimeineen pääsee nopeasti tekijän jäljille. He löytävät teolle vahvan motiivin ja kasaavat joukon riittävän pitäviä todisteita. Epäilty kuitenkin kiistää viimeiseen asti syyllisyytensä.

Tästä huolimatta hänet vangitaan odottamaan oikeudenkäyntiä, ja Koskinenkin pääsee aloittamaan pitkään odottamansa kesäloman. Vapaus ei ehdi kunnolla edes alkaa, kun jutussa tapahtuu odottamaton käänne. Tutkijatiimi joutuu hätkähdyttävän kysymyksen eteen. Onko komisario Koskinen erehtynyt ja toimittanut sittenkin telkien taakse väärän miehen?

~~~

Lähdin perheen kanssa risteilylle, ja kapsäkissä piti olla Seppo Jokisen kirja Viha on paha vieras. Vaan eipäs ollutkaan! Se oli jäänyt kotiin keittiön pöydälle, missä luin sitä juuri ennen lähtöä. Kauhistus sentään. Ei kun laivan kauppaan pokkaria ostamaan. Suomenkielinen tarjonta oli melko epäkiinnostavaa, kunnes viimeisenä silmiini osui tämä kirja. Matka oli pelastettu!

Tämä oli oikein hyvä dekkari, kuten Jokisen kirjat aina. "Tähkiö" vähän ärsytti matkan varrella, mutta melko uskottavan selityksen sekin nimi sai kirjan loppuun mennessä.

Tämä näyttää olevan muutamalla toivelistalla. Kohta sen saa yksi kirjaa toivonut.

Olipa ihanaa saada toivelukemista! Hieno kirjanmerkkikin näyttää olevan välissä. Kiitos kirjasta!

Pidän kirjoista, jotka sijoittuvat itselle tuttuihin paikkoihin, mutta Jokinen vie tapahtumat paikkoihin, jotka ovat täynnä omia muistoja. En enää tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Tämä on jo toinen Jokisen teos, joka tuli paikkoineen liian lähelle.

Tässä ruumis löytyi heti alussa Pirkkalan Loukonlahden uimarannalta aamutuimaan. Siellä minäkin kävin aina lapsena uimassa ja usein olin rannalla jo heti aamusta kaverini kanssa. Meiltä ei kotoa ollut kuin pikku matka rannalle. Tulipahan siellä käytyä muutoinkin kuin uimassa. Monesti olen rannalta lähtenyt hiihtämään Pyhäjärven jäälle ja läheiseen saareen. Viikinsaareenkin joskus hiihdettiin. En ole tuolla rannalla käynyt pitkään aikaan, vaikka Pirkkalassa on muuten tullut pyörittyä. Kirjan kuvauksesta päätellen se ei ole merkittävästi muuttunut. Hainpa kuvia Googlesta ja melko samalta siellä yhä näyttää. Olen muuten käynyt uimakoulunkin tuolla. Kerran oikaistiin kaverin kanssa pellon poikki, kun oltiin muuten liikkeellä eikä jaksettu kiertää hiekkatietä uimarannan kautta. Ei ollut kovin järkevä oikaisu, mutta hauskahan sitä on näin jälkeenpäin muistella.

Kirjassa mainittiin paikallinen pub. Juottola tuli aikanaan tiloihin, joissa oli Osuuspankki. Tiedä sitten onko enää samalla paikalla. Vieressä oli ruokakauppakin, jonka nimi vaihtui säännöllisesti: Ami, Rami, Kreeta tai Kreetta. Jossain vaiheessa ei enää ollut kauppaakaan. Ja kukkakauppakin katosi jossain vaiheessa. Peruspalvelut piti hakea Pirkkalan keskustasta. Nythän Pirkkala ei ole enää sama pikkukunta kuin omassa lapsuudessani ja palveluita saa muualtakin kuin keskustasta, mutta toivottavasti lapset voivat nykyäänkin rauhallisin mielin mennä keskenään uimarannalle.

Olihan tämä taas kerran hyvä dekkari ja paljon tuli muistoja mieleen lapsuudestani. Hyvän kirjan merkki on juuri se, että se saa muistot ja/tai ajatukset liikkeelle.

Flower78:lle jännitystä elämään!

Kiitokset kirjasta, Saka74! Olen itse lukenut näitä Koskisia järjestyksessä enkä kyllä edes tiedä, että kuinka mones kirja tämä on (jotain 23 kai näitä on jo ilmestynyt), joten en tiedä yhtään milloin tämän kirjan luen.