Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

"Hän käänsi silmänsä mökkiin ja näki sen tumman hahmon ja tuhannet tulevaisuudet, joissa häntä ei olisi."

Kesäviikonloppu ja kahdeksan miestä mökillä – uhka vai mahdollisuus? Tarmon polttarit kokoavat lapsuudentoverit yhteen jo kymmenettä kertaa, kaihoamaan nuoruutta, kavahtamaan keski-ikää. Tänä kesänä juhlien sävy on kuitenkin toinen. Onko ikä jäykistänyt välit, ovatko kalavelat pilanneet ystävyyden vai miksi meren aalloilla liplattaa myös tummia laineita?

Kirjailija, asianajaja, rakennusmies, muusikko, lääkäri, insinööri, tutkija, nuoriso-ohjaaja. Kahdeksan miestä, yksi pieni nainen ja valtavat määrät rantaan tilattua hiekkaa. Siinä seurue ja siinä heille tekemistä. Viikonloppuun mahtuu hiekkaveistoskilpailujen lisäksi vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, mutta myös jännitystä siitä, kuka voittaa testamentin messevät rahat ja onko vielä aikaa laatia lauluun toinenkin säkeistö.

Suru sekoittuu iloon kuin savu kesäiltaan. Aiemmin kaverusten välinen läheisyys on rajoittunut siihen, että lapsina istuttiin hellanlevyillä vierekkäin – nyt tarvitaan uusia keinoja. Roope Lipasti on valloittava isäntä toivottaessaan lukijan tervetulleeksi parhaiden ystäviensä bileisiin.

Toinen painos
Atena 2017

- Tämänpäiväinen ostos Itiksen Kontista, kahdeksan pokkaria yhteishintaan 2 €.

Kirja varattu maijulille, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Toimitus Haapajärven megaan ensi kuussa - katsotaan, ehdinkö lukea sen itsekin ;)

Luin kirjan loppuun täällä mökillä perjantaina (29.6.), jäljellä olikin enää noin 30 sivua eli loppuhuipennus. Ihan ensiksi pitää todeta, että jopas oli viikonloppu näillä herroilla! Ei sellaista saisi aikaan mikään naisporukka, ei suunnitellen eikä spontaanisti :D Ihan Lipastin tyylinen kertomus tämä kyllä oli ;)

Suuri kirjailijasuosikkini tätä nykyä on Alan Bradley, jonka kirjoista olen tänä vuonna lukenut seitsemän, kahdeksas on menossa englanniksi ja yhdeksäs täytyy myös ostaa alkukielisenä, koska en jaksa odottaa syyskuun loppupuolella ilmestyvää suomennosta. Niinpä ihastuin, kun sivulla 34 mainitaan de Havilland D.H82A Tiger Moth! Myös Flavian äidin lentokone oli nimittäin de Havilland <3

Jaakon kanssa olen samaa mieltä tästä:
"Hulluuttakin hullumpaa on hulluus, jonka tietää ja tunnustaa hulluudeksi, mutta ei välitä asiasta. Sitä kutsutaan myös harrastukseksi [---]"

Ja tottahan tämäkin on:
"Oli mukava nauraa ja olla tyhmä. Keski-iässä joutui aina hoitamaan asioita ja olemaan se, jolta kysytään neuvoa. Kovin harvoin sai tehdä liekinheittimen."

Pieni Elise vei kyllä paitsi kymmenensien polttareiden viettäjien, myös minun sydämeni <3 Harmi vain, ettei Elisen isä ollut paikalla, kun tyttö oppi konttaamaan:
"Elise ihmetteli Mingusin kuorsausta. Hän halusi mennä katsomaan, mutta ei vielä tiennyt miten. Hän osasi nousta konttausasentoon, mutta sen jälkeen hänellä ei ollut selkeää näkemystä, mitä raajaa pitäisi liikuttaa, miten ja missä järjestyksessä. [---]
Samalla hetkellä, kun Tuomas sulki vessan oven, Elise nousi konttausasentoon ja huojui siinä hetken miettien, lähtisikö eteen vai taakse. Mingus korahteli edessä. Elise teki ensimmäisen siirron: käsi eteen ja sen jälkeen toinen. Sitten oli keksittävä jotain uutta, sillä kädet loppuivat. Jalat! Elise siirsi toista jalkaansa ja toista. Nyt Mattikin innostui. Hän katsoi Eliseä ja kannusti, hyvä hyvä. Elise sai voimaa kannustuksesta ja yritti lisää. Välillä hän kellahti kumoon mutta nousi jälleen. Hän oli jo ylittänyt itsensä ja vilttinsä rajat ja tunsi ruohon käsiensä ja polviensa alla. Vapaus kuiski hänelle: Elise, maailma on auki! Sinä pääset minne tahdot!" :D

Ja:
"Maija käveli rantaan ja katseli, miten Tuomas istui tyttärensä vieressä ja vahti, ettei tämä saisi päähänsä tyhmyyksiä, vaikka ei kai senikäisen päässä ole tyhmyyksiä, on vain rajattomasti mahdollisuuksia, joita pitää kokeilla, että näkee, kannattaako kokeilla toista kertaa."

Tässä vielä lipastimaisen hauska vertauskuva:
"Se oli niin kuin Neuvostoliiton lahjoittama rauhanpatsas. Muistutti jatkuvasti kiusallisella tavalla olemassaolostaan ja jotenkin aina osui näkökenttään vaikka katsoi mihin." :D

Kirjoitusvirheitä ei paljon ollut, mutta tämä pisti silmään: "Topeliuksen sanat vaihtuivat Gabriel Linsén säveliksi [---]" Säveltäjän nimen pitäisi tässä taipua "Linsénin". Muuten en varmaan olisi huomannutkaan virhettä, mutta olen ainakin kaksi kirjaa vapauttanut säveltäjän patsaalle Linséninpuistoon Porvooseen ;) Funkishenkisen (s. 213) asemesta funkkishenkinen on kyllä parempaa suomen kieltä.

Edit 3.7.2018: Merkinnän kuvassa on luku- ja kahvitauko 25.6.2018 :)

Otan kirjan mukaan Haapajärven megaan maijulia tai sitten kuriiria varten :)
Hauskoja lukuhetkiä ja hyvää kesän jatkoa!

Kiitos Taryalle toivelistakirjasta. Lipastin huumoria mielenkiinnolla odotan lukevani tästä.

Muutamaan kuukauteen en ollut lukenut kirjoja, mutta nytpä riippukeinussa otin tämän luettavaksi. Tykkäsin tosi paljon! Sujuvaa tekstiä. Sopivasti huumoria, mutta myös syvyyttä. Kiitos, Tarya !

Kiitos toivelistakirjasta!