Takakannesta (toinen kirjakappale):

"Koivunotkon pientaloalue on varsinainen herrankukkaro keskellä Helsinkiä. Siellä vehreän puron varrella asuu myös Jarmo Koponen, 37-vuotias työvoimaohjaaja, aviomies ja kahden lapsen isä.

Jarmon parisuhde kriisiytyy, kun Kirsi-vaimo kertoo aikeistaan lähteä vuodeksi Brysseliin EU-komennukselle. Uutta päänvaivaa Jarmo saa naapurin Mervin paljastettua rivitalo-yhtiön saunatilojen homepesäkkeen. Lisäksi tien toiselle puolelle ollaan perustamassa asunnottomien tukikotia.

USA:n kasatessa kansainvälistä koalitiota Irakia vastaan myös As. Oy Koivunotkonpolku 6 käy muukalaiset torjuvaan ennakoivaan itsepuolustukseen. Tukikotiyhdistyksen viehättävä Silja sotkee Jarmon unirytmin lopullisesti taivutellessaan Pro Koivunotko -liikkeen puheenjohtajaa puolelleen.

Samaan aikaan kun Kirsi käy paperisotaa Brysselissä ja amerikkalaisoperaatio etenee Irakin aavikoilla, itsepetos ja vastuun pakoilu vetävät Jarmon henkiseen umpisolmuun. Kaikki viidentoista vuoden aikana rakennettu joutuu äkkiä vaakalaudalle."

Kansipaperiton.

WSOY, 2. painos, 2004.

Tämä kirja on siirtymässä Flower78:lle toivelistakirjana, mutta päätin uusintalukea, vaikka olen kyllä joskus muinoin lukenut. Olen tykännyt kaikista Reko Lundánin kirjoista ja muistan vieläkin, kuinka surulliselta tuntui lukea hänen kuolemastaan - paljon jäi häneltä kirjoittamatta.
Mainio, arkinen kuvaus keskiluokkaisesta maailmasta, rivitaloyhteisöstä homeongelmineen.

Siirtyy toivojalleen :)

Kiitokset toivelistakirjasta, lukutuoli, sekä minimiitistä!