Takakannesta:

"Romaani totuuden rajoista

1970-luvun loppu Pohjois-Pohjanmaalla. On Joki ja sen varrella Kylä, jossa eletään kirjaimellisesti ajan ja ikuisuuden rannalla: Jeesuksen toinen tuleminen on lähellä.

Taisto puhelee päivisin puutarhassa linnuille ja kukkasille, mutta iltaisin hän rakentaa tiivistä hengellistä arkkia heille, jotka tunnustavat syntinsä ja katuvat.

Aliisa muistaa uskosta toisenlaiset ajat ja kyseenalaistaa hoitokokoukset. Hänen tyttärensä Auroora kamppailee rajan ylittävän rakkauden kanssa.

Aaron on sekä mummin että papan silmäterä. Hänen hartain rukouksensa on, ettei kukaan sukulainen joudu helvettiin. Aaron kirjoittaa Tärkeiden Asioiden Vihkoon salaisuuksia ja rakentaa omaa Arkkiaan.

Synninkantajat on vahvasti kaunokirjallinen ja psykologisesti uskottava romaani sisäänpäin kääntyvästä yhteisöstä ja rakkauden monista merkityksistä. Se kurkottaa yhden suvun tarinasta yleisinhimilliseen ja hakee rinnastuksia myös historiasta ja nykypäivästä."


Kirjan ja Ruusun päivänä 2018. Luettavaksi, minkä jälkeen mietin, jääkö pysyväishyllyyn.

Taivaslaulun jälkeen tämä oli suoranainen pettymys. Edellisessä kirjassa muistan ihailleeni Rauhalan kaunista kieltä, mutta tässä kirjassa kielellinen kaunopuheisuus meni kyllä yli minun makuni. Toinen toisensa perään jatkuvat luontokuvaukset alkoivat ärsyttää ja etäännyttivät kirjan varsinaisesta teemasta. Loppua kohden pidin lukemastani enemmän, Aliisan vahvasta naishahmosta tuli hyvä mieli ja toisaalta Aaronin joutuminen valintojen eteen ahdisti, tuntui niin väärältä. Kirjaa on markkinoitu kuvauksina lestadiolaisten hoitokokouksista, joten hämmästyin, ettei niitä juurikaan käsitelty.

Pienen pohdinnan jälkeen päädyin siihen, etten haluakaan säilyttää tätä pysyväishyllyssä. Löytyi Kirvanan toivelistalta, joten huomisessa miitissä hänelle.

Kiitos kirjasta! Itse pidin myös Taivaslaulusta, jännä nähdä miltä tämä minusta vaikuttaa, tuleeko sama arvio kuin Lukutuolilla.

Myös minulle tämä kirja oli pettymys. Mielenkiintoinen aihe, mutta se hukkui kaikkeen muuhun höttöön. Loppua kohden kirja parani jonkin verran minunkin mielestäni. Monessa kohtaa tässä tuli kuva, että ikään kuin kerrottiin jostain asiasta, kuten hoitokokouksista, mutta tavallaan kyseinen asia silti kuitenkin ohitettiin. En tiedä olenko jotenkin tyhmä, mutta välissä olleet matkakertomukset menivät minulta ihan ohi. En ymmärtänyt miten ne liittyivät itse asiaan ja amishiosuutta lukuunottamatta ne olivat mielestäni myös todella puuduttavaa luettavaa.

Synninkantajat lähti perjantaina seuraavalle lukijalle. Lukuiloa!

Kiitos toivelistakirjasta!

Olipa monitahoinen romaani ja samalla luonnon ylistyslaulu. Aika erilainen kuin Taivaslaulu, mutta ei välttämättä yhtään huonompi – ehkä jopa päin vastoin.

Kouluhaaste:
8. Uskonto
11. Yhteiskuntaoppi
22. Valinnaisaine 2: Luonto ja ympäristö (Simon koulu)
https://peda.net/simo/simon-koulu/yläkoulu/oppiaineet2/v9l/uomv3:file/download/80a2eb8876db8508cb9ce805d69ecd670c03cd34/Valinnaisaineet%20uusi%20OPS%20Simon%20koulu%2C%20yläkoulu.pdf

Miittiin tarjolle

Tarttui mukaan miitistä. Kiitos. :)