Alkuteos: Speaking from Among the Bones
Suomentaja: Maija Heikinheimo
410 sivua

"Flavia de Luce on tottunut kaivelemaan esiin johtolankoja kemian avulla myös sietämättömien sisartensa päiväkirjoista. Mutta ruumiita hän ei ole aiemmin kaivellut esiin.

Kun Bishop’s Laceyn kylän suojelupyhimyksen Pyhän Tancredin kuolinpäivän 500-vuotisjuhla lähestyy, halutaan pyhimyksen hauta avata asiaan kuuluvin menoin. Ja kukapa muu olisi ensimmäisenä kirkon kryptassa kurkistamassa hautapaaden sisään kuin Flavia? Juhlapäivän järjestelyt joudutaan kuitenkin äkkiä pysäyttämään, kun kivipaaden kannen alta löytyy kylän urkurin ruumis selittämättömästi naamioituna.

Kuka kylässä on hautonut kostoa urkuriparalle? Ja miksi hänen naamioitu ruumiinsa on piilotettu pyhimyksen hautaan? Lannistumaton Flavia päättää selvittää asian. Ja se mitä hän kalmistosta kaivaa esiin, ei välttämättä kestä päivänvaloa."

Niin se loppui tämäkin nautinto! Onneksi on vielä yksi suomenkielinen kirja ja toinen enkuksi jäljellä. Sarja on jatkunut vielä niidenkin jälkeen, oliko kahdella vai kolmella osalla. Tässä jäi nyt kaksikin lankaa solmimatta jollei useampiakin. Selvästi pedattiin jatkoa ja hyvä niin. Urkurikin on muuten suvussani ollut, Inkeri-tädin mies. Urkuri kuoli nuorena, taisi olla auto-onnettomuus. Ei ainakaan murha. Lestadiolaisena oli jo muutaman lapsen ehtinyt siittää ja nämä lapset ovat tehokkaasti jatkaneet samaan tyyliin. Heikoimmin kuitenkin se poika, joka on pappina Oulussa. No, Inkeri ryhtyi sitten urkuriksi ainakin joksikin aikaa. En edes tiennyt että täti osasi soittaa. Tämä sama täti hyppäsi viisivuotiaana navetan ylisiltä kanojen tapaan, mutta siivet eivät kantaneet senkään vertaa kuin tipusilla. Jalka katkesi. Lopetti kanojen matkimisen siihen.
Aika erikoista elämää Flavia viettää, mutta kummasti tarinasta tulee aina jotain omakohtaista mieleen. Siis hyvä kirja!

Sain kirjan eilen illalla ja kun olin lukenut aloittamani ranskalaisen nuortenkirjan loppuun (Numero- ja Ranska-haasteisiin), en malttanut olla aloittamatta tätä.. Neljä lukua luin ja yhtä hauskalta tämä vaikuttaa kuin ne aiemmatkin lukemani :) Sarjan ykkösosa Piiraan maku makea on nyt luettavana äidilläni ja sen jälkeen se menee Delennalle - katsotaan, jääkö heistä kumpikaan Flavia-koukkuun samalla tavalla.. ;)

Kiitokset tästä ihanuudesta, Annelis!

Luin kirjan tänään loppuun ja vaikka viikolla harmitti, ettei lukuaikaa ollut - aikaa lukemiseen yleensäkään mutta erityisesti se, ettei sitä ollut tälle - oli sentään hyvä, että sain lukemisen venytetyksi viidelle päivälle :) Olipahan taas hyvä kirja, kyllä Flavialle sattuu ja tapahtuu :D Ei ole rauhallisesta maalaiselämästä tietoakaan Bishop's Laceyssä, mutta niinhän asia taitaa olla St. Mary Meadissä ja muutamassa muussakin kylässä ;)

Tässä osassa Flavialla on muuten paljon paremmat välit sisariinsa kuin niissä kolmessa aiemmin lukemassani. No, ainakaan koko ajan kirjoihin uppoutunut Daffy (13-v.) ei vain voi olla kokonaan paha :D Tässäkin kirjassa Bradley viljelee viittauksia paitsi kirjallisuuteen yleensä, myös sarjan aiempiin osiin. Minulla muuten on lääkepurkkina juuri tuollainen "Better Living Through Chemistry" -rasia (s. 237) :P

Viikolla metron liukuportaissa kulkiessani sain itseni kiinni ajattelemasta kuin Flavia :D Pitäisikö tästä alttiudesta/alkavasta addiktiosta olla huolissaan? :P

Tämä oli siis neljäs Flavia-kirjani, olen ne kaikki lukenut tänä vuonna. Vielä ei ole kyllästymispiste lähelläkään, olen kuitenkin lukenut alkuvuonna 42 muutakin kirjaa. Tämän kirjan lopussa muuten olikin melkoinen yllätys ;) Nuo aiemmat lukemani oli selvemmin itsenäisiä osia, niissä ei ollut samanlaista seuraavaan osaan koukuttavaa lopetusta.

Luettu:
Kuolema ei ole lasten leikkiä (1/2018)
Filminauha kohtalon käsissä (3/2018)
Piiraan maku makea (4/2018)

Tämä kirja jää nyt toviksi hyllyyni odottamaan, josko Forssan tai Porvoon suunnalla ilmenee kiinnostusta Flaviaan ;)

Edit: Nillitysosio meinasi unohtua, kopioinpa sen aiemmista journaaleistani tähän ;)
Vaikka sarjan kirjoilla on eri suomentajia, yksi asia ei - valitettavasti - muutu. Tämän kirjoitin ensimmäisen lukemani Flavia-kirjan journaaliin:
"Kääntäjä saa kyllä pyyhkeitä erisnimien taivutuksesta. Hänen pitäisi tietää, miten (Sally) Straw ja Buckshaw äännetään, joten sanoja ei taivuteta "Strawin", "Buckshawin" ja "Buckshawissa" vaan Straw'n, Buckshaw'n ja Buckshaw'ssa."

Edit 2: Kuvassa luku- ja kahvitauko töistä palatessa 10.4.2018 :)

Delennan kanssa saariretkellä, päivän ensimmäisenä kohteena Ulko-Tammio. Tässäpä lukemista, ole hyvä! Aikanaan kirja sitten voi jatkaa Raaheen ;)

KIITOS!!!

Tää oli ehkä paras tähänastisista (lukemistani) Flavioista! Jeskamandeera, mikä juoni!

Loppu oli suorastaan järisyttävä, onneksi olen jo lukenut seuraavan osan - muuten olisi pitänyt lentää kirjastoon/kirjakauppaan hakemaan seuraava osa.

Merkitsin taavinalle varatuksi, etten vahingossa vapauta jonnekin muualle.

Otan taavinaa varten mukaan Dixin miittiin :)

Onnea! Et ole vielä lukenut tätä ihanaa teosta, elämys on sulla vielä edessä...

Kiitos kirjasta, aika monta Flaviaa on jo lukemista odottamassa!