Sari Karaslahti opiskelee kirjallisuutta yliopistossa. Opiskelukavereiden keskuudessa hänet koetaan outona: miesten mielestä hän on saavuttamaton, naisten mielestä vain etäinen ja omituinen. Tämä ei niinkään johdu Sarin ylpeydestä, vaan sairaudesta, epilepsiasta, jonka olemassaolosta hän ei halua puhua, ja jota hän ei halua paljastaa kenellekään. Sari ei halua sairaan leimaa otsaansa tai sääliä osakseen.

Hän ihailee opettajaansa, ranskalaista runoutta opettavaa Mikko Gromania. Mielessään hän miettii, josko Gromanista olisi Suden kesyttäjäksi, elämänkumppaniksi ja asunnon jakajaksi. Sarilla olisi asunto, mutta hän ei voi asua yksin epilepsian takia. Gromanin vaimo jättää tämän, koska ei arvosta miestään, vaan pitää tätä nörttinä ja saamattomana älykkönä. Pikkujouluissa Sari ja Mikko päätyvät yhteen ja alkaa uusi aika sekä Mikon että Sarin elämässä. Hämeen-Anttilan yliopistomaailmaan sijoittuvassa epäsovinnaisessa rakkausromaanissa kuvataan kauniisti ja traagisesti sairautta elämää rajoittavana tekijänä. Jännittävää on myös seurata uusperheen muodostumista: miten Mikon jo teini-ikäinen tytär suhtautuu Sariin, entä ex-vaimon ruotsinkielinen suku?

Risteilijän iloksi vapautin 😊