corner corner Hornanperän uusi Paholainen [Tuunattu]

Medium

Hornanperän uusi Paholainen [Tuunattu]
by A. H. Tammsaare | Literature & Fiction
Registered by wingTarnawing of Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on 1/21/2018
This book has not been rated. 

status (set by CatharinaL): available


2 journalers for this copy...

Journal Entry 1 by wingTarnawing from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Sunday, January 21, 2018

This book has not been rated.

Romaani. Eestinkielinen alkuteos Põrgupõhja uus Vanapagan (1939). Eestin kielestä suomentanut Aino Kaasinen. Helsinki : Kansankulttuuri 1964. Sidottu, 304 sivua.

Olen luultavasti poiminut tämän romaanin joskus vaihtohyllystä. Kirja on ns. suklaarasia; siinä ei ole suojakantta, kansikuvaa eikä takakansitekstiä.

Kerttu Mannisen laatima teosarvio, julkaistu Arvostelevassa Kirjaluettelossa 3/1965, Kirjasammossa:
Omalaatuinen, kansantarinan muotoon pantu kertomus paholaisesta, joka lähetetään maan päälle kokeilemaan, onko ihmisellä elämässään lainkaan mahdollisuuksia autuaaksi tulemiseen, koska taivaassa on alettu sitä epäillä. Hornanperän isäntänä paholainen joutuu autuutta tavoitellessaan kokemaan isoisten tunnottomuutta ja vääryyksiä aina sietokykynsä rajoille, sillä vanhenevan tekijän satiiri ja pessimismi on kirvelevää ja jokseenkin armotonta. Herkullisen omaperäinen lähtöasetelma lupaa kenties enemmän kuin tekijä sittenkään kykenee allegoriastaan muovaamaan, sillä mukana on tarpeettomankin katkeria kärjistyksiä ja selkiintymättömiä liitännäisiä kuvion ulkopuolelta.

Tammsaare, A. H. Kirjasammossa
A. H. Tammsaare Wikipediassa
A.H. Tammsaare on Viron Aleksis Kivi ja Väinö Linna, mutta miksi emme tiedä hänestä mitään Yle-uutisissa
A. H. Tammsaare Otavan sivuilla
A. H. Tammsaare Risingshadowissa
Hornanperän uusi Paholainen Tuglas-seuran sivuilla
Hornanperän uusi paholainen Risingshadowissa
Hornanperän uusi paholainen Kirjasammossa

 


Journal Entry 2 by wingTarnawing at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, January 24, 2018

This book has not been rated.

Tarina vei mukanaan heti, ja kun kerrontakin maistui erinomaiselta, luin kirjan hyvinkin innostuneena. Pidin Hornanperästä valtavasti, ja se todennäköisesti kiehtoo mieltäni vielä pitkään. Kertomus on varsin monitahoinen. Se on samanaikaisesti sekä spefiä/reaalifantasiaa (maagista realismia, jos joku haluaa niin sanoa) että yhteiskunnallinen romaani. Se on filosofinen kirja joka pistää vielä lukemisen jälkeenkin pohdiskelemaan mm. metafyysisiä/uskonnollisia kysymyksiä. On mietittävä ihmisyyttä, hyvyyttä, pahuutta ja kaikenmoista. Suosikkihahmoni Jürkan ohella on ehdottomasti pastori, jonka rooli tuntuu vain kasvavan loppua kohti.
Tammsaare oli minulle uusi tuttavuus, ja heti haluaisin lukea häntä lisää. Huikean Hornanperä-kokemuksen jälkeen rohkenisin tarttua jopa hänen päätyöhönsä, viisiosaiseen Totuus ja oikeus (alkuk. Tõde ja õigus) -teokseen.
 


Journal Entry 3 by wingTarnawing at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, June 09, 2018

This book has not been rated.

Vihdoin sain ryhdyttyä toimeen ja sanamukaisesti tunasin. En osannut hahmotella maajussin kokovartalokuvaa, joten tyydyin pelkkään päähän. En saanut sarvimaisia kiehkuroita istutettua kiharaan tukkaan, joten päädyin jukolamaiseen pörröön. Kuvittelin Jürkalle jokseenkin jykevän leuan ja kiharaisen parran, mutta eihän kiharaparta sovi tuommoiseen tukkaan. Neliskanttiset leukaperät piiloutuvat sitten suipon parran alle (joka on ihan liian siisti sinne tänne sojottavan tukkapehkon alla). Ja lopuksi en jaksanut kaivella paperilaatikoita löytääkseni kirkkaanpunaista paperia. Vasta jälkikäteen tajusin, että olisinhan minä voinut vaihtaa punaiset ajatukseni mustaan. Tuommoinen siitä tuli. Kuva etukannesta ylinnä ja tässä merkinnässä.
Takakanteen laitoin Kerttu Mannisen aikalaisarvion, joka on luettavissa ykkösmerkinnässä. Samassa merkinnässä on kuva tunatusta takakannesta.
Kirja on nyt varattu CatharinaL:lle.
 


Journal Entry 4 by wingTarnawing at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, June 13, 2018

This book has not been rated.

Released 2 mos ago (6/13/2018 UTC) at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland

CONTROLLED RELEASE NOTES:

CL:lle. Kiitos antoisasta keskustelusta ja riemullisesta seurasta jälleen kerran. 


Journal Entry 5 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, June 13, 2018

This book has not been rated.

Yritin heti päivällä merkitä kirjan vastaanotetuksi, mutta tuolloin pukkasi error messagea. Nyt näemmä onnistuu.

Mahtavasti tuunattu Paholainen siis täällä ja kohta luvussa. Kannen vinjettikuva toi mieleen Olipa kerran...-animaatiosarjojen pahiksen (tuo pienempi, punapäinen ukko), saas nähdä nyt mitä lukemisesta oikein tulee moisin mielikuvin varustettuna (kamalaa rienausta) :-)

Kiitos kirjasta ja turinaseurasta!

*
Hello Maestro -sivusto Olipa kerran... -sarjojen ystäville: http://www.hellomaestro.fr/

Uskomaton yhteensattuma, että jälkikasvu oli juuri tänään kaivanut hyllystä sarjaan perustuvan Maestron matkassa: Olipa kerran ihminen 1 -kirjan. Siinä kerrotaan, että pienen pahiksen nimi on suomeksi Rääpäle; en olisi millään muistanut.

Nyt sitten katsomaan, vaikuttaako Hornanperällä millainen rääpäle?

Kirjan nimi ainakin lupaa hauskaa lukukokemusta. Hornanperän uusi paholainen, en osaa viroa, mutta eikös alkuteoksen nimi olekin jotakuinkin vielä järeämpi: "Perkeleenpohjan uusi vanhapakana"? 


Journal Entry 6 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, June 15, 2018

This book has not been rated.

Ahmaisin Hornanperäläisen heti eilen illalla, ruokataukoja lukuunottamatta yhteen menoon.

Kirjoittelen myöhemmin kirjasta varsinaisen journaloinnin; mutta tässä vaiheessa minuakin innostaa Jürkan ulkomuoto – hänet on tekstissä hahmoteltu houkuttavan fyysisenä ja visuaalisena. Minusta Jürkan näköisiä ja muotoisia kisaajia (kilvoittelijoita?) löytyy Strongman-atleettien joukosta useitakin. Tämä Braun Strowman esimerkiksi; huom. myös kisapaidan kuva-aihelma.

Ylläolevan journalointini Olipa kerran... -kuvassa sen sijaan pikkupahiksena virnuilee ilmiselvästi kavala-Ants. Voimamies-Jürka höplästä vedettynä vieressä, omine motiiveineen autuudesta haaveilemassa. 


Journal Entry 7 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, June 15, 2018

This book has not been rated.

Erinomaista luettavaa!

Minusta tämä kirja kertoo monestakin asiasta: allegorisesti Viron historiasta, mutta myös (kristin)uskon olemuksesta (Virossa) ja yleisestikin kirjoitusajankohtansa maailmanideologioista ja -tilanteista.

Mielenkiintoiseksi ja erityisen antoisaksi kirjan tekee se, että Jürkan hahmo (Paholainen!) on sympaattinen, jukolanjussimainen jörkki. Lukijaa haastetaan jatkuvasti pohtimaan, kuka onkaan tässä myllytyksessä pahis. Ja mitä koko lähtöasetelmalla halutaan sanoa: että taivaassa on alettu epäillä ihmisen kehitysmahdollisuuksia? Mitä ideologiaa tässä ollaan eniten kyseenalaistamassa?

Luterilaista työmoraalia (tai vielä kaameampaa saksalaista aatetta: mihin mahtaa viitata Antsin tokaisu “Jos lunastus ei merkitse mitään, sen korvaa työ.” (s. 153)?) Tammsaare tuntuu irvailevan olan takaa. Virossa tietysti yhteiskunnalliseen järjestelmään/järjestelmiin, maaorjuuteen ja miehityksiin lujasti liitettynä, osana jatkumoa. (Vaikka Suomea sanotaan maailman luterilaisimmaksi maaksi, Suomessa työmoraali ymmärretään ehkä lopultakin keveämmin, koska meitä ei hierrä yhtä raskas historia.)

Mukana oli myös Tarnan siteeraamassa aikalaisarvostelussakin mainittuja sivupolkuja. Joihinkin yksityiskohtiin juutuin ajatuksissani pitkiksi ajoiksi. Luulisin, että virolainen Tammsaaren aikalainen tai edes virolaisia kansantarinoita yhtään tunteva saisi paremmin kiinni kokonaisallegoriasta: kuka on kenenkin kuva? Kuka kenenkin palveluksessa? Mielettömäksi kaleidoskoopiksi kiertyvässä kuviossa pyörii virolaisen maanviljelijän historia, hänen ihmisyytensä ja ideologiansa; ehkäpä epäolennaisuuksilta vaikuttavat ovat lopulta jopa suurimpia olennaisuuksia?

Kirjan julkaisuajankohtaan (1939) nähden Antsin rooli allegoriassa on erityisen kiintoisa. Ants on pahin, se on selvää; mutta kuka hän on? Tarinan edetessä Ants tuntuu saavan koko ajan eri rooleja esitettäväkseen. Turvallisinta, helpointa ja korrekteinta on ehkä ajatella, että hän on yksinkertaisesti aina se, joka ajattelee muiden ihmisten olevan Toisia ja Toisten itseään alempiarvoisia, orjuutettavia. Ehkä lukijalle on tarkoituksellisesti heitetty haaste: keitä julkaisuajakohtana tai yleisesti maailmanhistoriassa on pidetty Antseina? Ja keiden mielestä? Kuvaako Ants edes ihmistyyppiä vai kenties ihmisen ideologiaa?

Antsin olemusta pohdin jopa enemmän kuin Jürkan. Onko hän omasta mielestään Ants? Alussa Ants määrittelee itsensä yllättävän tarkkanäköisesti “muuten vain loiseksi”; kirjan keskivaiheilla hänen kerrotaan “rakastavan Jürkaa kuin kotieläintä”; sittemmin tunteitta pitävän tätä eläimenä, orjana ja omaisuutenaan; kirjan loppupuolella hänen suhtautumisensa loppuun nyljettyyn Jürkaan on avoimen halveksivaa ja pilkallista; lopussa Ants kuitenkin pelkää Paholaiseksi epäilemäänsä Jürkaa. Voidaan olettaa, että Ants (hänen isänsä, esi-isänsä jne.) ovat aina imeneet Hornanperän isännistä kaiken ja historia on toistanut itseään. Antsin suku on jatkunut aina uudella Antsilla; mutta Hornanperälle ei ole jäänyt mistään suvusta isäntää. Kehittyvätkö Antsit kuitenkin hitaasti parempaan, “inhimillisempään” suuntaan hioutuessaan suhteessa hornanperäläisiin? Mikä mahdollisessa kehityksessä on motiivina: pakotettu pelkoko vai todellinen katumus?

Joka tapauksessa uusi aika on kirjan lopussa koittamassa, koskapa poika-Ants ja Antsin tilukset ovat mennyttä ja vanha Ants kuoleman kielissä. Paljon jää herkullisesti arvailujen varaan: elossa ovat Jürkan Kusta-poika vankilassa, Jürkan nuorin tytär Riia, itse Ants, ehkä muutamia Antsin lapsia sekä Jürka taas omassa Paholaisen hahmossaan. Vaihtuvatko osat nyt? Saavatko Antsin jälkeläiset vakuutusrahat? Vai rupeaako Peeter (!!) heidän orjuuttajakseen?

Kirjan loppuun liitetty Muutama sana tekijästä -osio oli sekin kiintoisaa luettavaa: aikamoinen kylmä kylpy kirjan perään. Kirjailija Rudolf Sirgen omaa ideologiaa tai toimintaa tuntematta en voi kuin luottaa omaan ymmärrykseeni siitä, että teksti on kirjoitettu Viron Neuvostotasavallassa 1960-luvulla. Silti väitteet kirjan ideologiasta/filosofiasta lähinnä kehotuksena luokkataisteluun pöyristyttävät. Erityistä ajattelemisen aihetta herätti häränpyllyn heittämiseen provosoiva

[J]okaisen perinteellisiä arvoja naurunalaiseksi tekevän repliikin taaksekin kätkeytyy syvä huoli oman kansan ja maan, koko maailman ja ihmiskunnan tulevaisuudesta. On liian vähän sanoa, että [se] paljastaa armottomasti luokkayhteiskunnan vastakohdat, osoittaa riistojärjestelmän kelvottomuuden ja kehottaa tuhoamaan riistäjät.

[--] Mystillinen aineisto on olemassa vain tunnelman luomiseksi, pannakseen ihmisen ajattelemaan ja uskomaan. Sillä – kuten teoksessa sanotaan – ihminenhän on sellainen, että esitä hänelle miten mieletön valhe tahansa, hän uskoo heti, mutta yritäpäs puhua totta, heti hän epäilee, kiristää, tutkii… Tammsaare oli itse kymmenissä edellisissä teoksissaan yrittänyt puhua silkkaa totta, viimeisessä hän kokeili satua… ja voitti kaikkein helpoimmin miljoonia sydämiä.
(s. 303)

Onneksi sentään sanamuoto on käsittääkseni sellainen, että siitä pitäisi haistaa propaganda kilometrin päähän. Ehkä retoriikka on neuvostoajan virolaisille lukijoille tahallaan noin räikeästi valittukin. Kai kirjassa sentään nähdään kaikki (ml. ja erit. neuvostososialismi) kirjoitusajankohtaan vaikuttaneet, niin punaiset kuin mustatkin, poliittis-ideologiset hyötyajatteluun perustuvat järjestelmät, ihmisyyttä sortavina ja ihmistä orjuuttavina?

*
Olipa erinomainen valinta Viro-haasteen kirjaksi! Suosittelen lämpimästi muillekin Virosta kiinnostuneille.

Latasin tähän päiväkirjamerkintään taas voimamieskuvan. Ehkä nämä kolme miehenjärkälettä yhdistettyinä tuottaisivat aidon Jürkan sellaisena miksi minä hänet koko ajan kuvittelin :-)
 


Journal Entry 8 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, June 15, 2018

This book has not been rated.

Turisen vielä kirjan tuunauksesta: kannet ovat mielestäni aivan loistavat.

Ihastuin tuunauskuvaan heti ensi näkemältä ja intouduin versioimaan sitä. Ehdotin Tarnalle, että vinjettihahmon voisi kääntää myös ylösalaisin niin, että kansi jakautuisi vinosti kuvaan ja peilikuvaan, samaan tapaan kuin pelikorteissa. Nyt kirjan luettuani hoksasin, että ajatuksessa voisi olla enemmänkin itua! – vaikka minusta Jürka onkin pehmeämpi pullistelija kuin tuunauskuvan graafinen hahmo.

Ylösalaisin käännettynä hahmo on kyllä kammottava. Ilman maahismaista partakasvustoa hänen suippo päänsä voisi sentään tuoda mieleen, kun nyt värisymboliikasta puhutaan, Valkoisen klovnin (klovnihahmoista itseäni kiinnostavimman, ohessa edustava kuva). Mutta parran kanssa... huu...

Valkoinen klovni muuten, lähteenä Wikipedia: The classic "white clown" is derived from the Pierrot character. His makeup is white, usually with facial features such as eyebrows emphasized in black. He is the more intelligent and sophisticated clown, contrasting with the rude or grotesque Auguste types. 


Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.