Valikoinut ja suomentanut Maj-Lis Holmberg. Espoo : Weilin + Göös 1977. Nidottu, 166 sivua.
Päällys: Ylermi Lahti.

Takakansi:
Islannin nykylyriikan juuret ovat syvällä ja lujasti menneisyyden maaperässä, siinä omaleimaisessa, maailmankuulussa klassisismissa, joka jo 1100–1200 -luvuilla eli kukoistustaan.
Modernistien esiin astuminen heti sodan jälkeen merkitsi ennen muuta muodon uudistamista. Mutta myös sisällössä tapahtui uudelleenarviointia, ja erityisesti poliittinen runous valtasi alaa. Murros oli raju, mutta verrattuna muihin Pohjoismaihin islantilaisten modernistien muotokokeilut ovat olleet hillittyjä. Ja koko sodanjälkeisen ajan moderni ja perinteinen ovat eläneet rinnakkain – joskaan eivät aina rauhanomaisesti.
Tämä kokoelma on edustava läpileikkaus Islannin itsenäisyyden ajan lyriikasta, johon muun muassa suomalaiset runoilijat ovat antaneet vaikutteita. Teos esittelee yli kaksikymmentä runoilijaa alkaen Jón úr Vöristä ja hänen 1946 ilmestyneestä ʼKalastajakylästäänʼ.
Teoksen toimittaja ja suomentaja Maj-Lis Holmberg on maamme parhaita Islannin runouden tuntijoita. Hän on toimittanut aikaisemmin islantilaista lyriikkaa ruotsiksi.

Kokoelman runoilijat:
Jóhannes úr Kötlum (1899–1972)
Jón úr Vör (1917–2000)
Steinn Steinar (1908–1958)
Stefán Hörður Grímsson (1919–2002)
Sigfús Daðason (1928–1996)
Snorri Hjartarson (1906–1986)
Thorsteinn Valdimarsson (1918–1977)
Einar Bragi (1921–2005)
Jónas E. Svafár (1925–2004)
Thorgeir Sveinbjarnarson (1905–1971)
Hannes Pétursson (s. 1931)
Sigríður Einars (1893–1973)
Jón Óskar (1921–1998)
Dagur Sigurðarson (1937–1994)
Jóhann Hjálmarsson (s. 1939)
Matthías Johannessen (s. 1930)
Vilborg Dagbjartsdóttir (s. 1930)
Thorsteinn frá Hamri (s. 1938)
Ari Jósefsson (1939–1964)
Hannes Sigfússon (1922–1997)
Nína Björk Árnádóttir (1941–2000)
Ólafur Jóhann Sigurðsson (1918–1988)

---

Olen lukenut kirjan ja kirjoittanut seuraavan tekstin marraskuussa 2017:
Äskettäin lukemaani ruotsalaista ja suomenruotsalaista runoutta esittelevään, Leena Krohnin toimittamaan & suomentamaan Runon portilla -kokoelmaan verrattuna Holmberg on kelpuuttanut mukaan ilahduttavan määrän ihka eläviä runoilijoita. Enemmänkin toki saisi olla. Naisten osuus vain on tässä(kin) kokoelmassa häviävän pieni. Vanhat suosikkini puhuttelivat eniten tälläkin kerralla. Heitä ovat ainakin Hannes Pétursson ja Vilborg Dagbjartsdóttir, uutena joukkoon nousi Ólafur Jóhann Sigurðsson. Jón Óskarin poliittinen runous yllätti: Lautanen Guatemalan verta soi meillä 1970-luvulla mm. radiossa yhtenään (levy oli ilmestynyt 1969, ja silloin sen varmaan ostin minäkin), mutta tämä islantilainenpa runoili Guatemalasta jo 8.8.1954 eli kuukausi diktaattori Armasin valtaannousun jälkeen. Pimeys Prahan yllä (Óskaria sekin) vei minut taas elokuun 1968 Lontooseen, jossa kuulin Neuvostoliiton miehittäneen Tšekkoslovakian.
Ja tunturin takaa kuulet — on mielenkiintoinen ja monipuolinen kokoelma. Nyt kaipaisin siihen päivitystä; tutustuisin mieluusti 1900-luvun lopun ja 2000-luvun islantilaisiin runoilijoihin.

---

Lisäys 6.3.18: varattu CatharinaL:lle.

Runorepussa täyden kierroksen tehnyt kokoelma löysi uuden hyllyn CL:n luota. Kiitos taas kerran niin kovin hauskasta kaffeseurasta!

Kiitoksia kirjasta! Runorepun rääppiäisiä siis tässä maistellaan.

Luin ja ihastuin.

Erinomainen valikoima; jopa niin erinomainen, että mieleen juolahti miettiä, millaisella (ideologisella) seulalla runot on valittu ja miten tasaisella äänellä käännetty (oliko kokoelma vähintään yhtä paljon Maj-Lis Holmbergia kuin islantilaisia runoilijoita?) Kokonaisuus oli eheä, kaunis ja puhutteleva.

Suosikkini oli heti kokoelman ensimmäinen, Jóhannes úr Kötlum; vanhahtava ehkä, mutta kovaa iskevä. Samat teemat kertautuivat monella muulla kokoelman myöhemmällä runoilijalla, modernimmassa ja suorasukaisemmin poliittisessa muodossa vain.

Tämä tulee varmasti luettua vielä muutamaan kertaan uudelleen.