Helsinki : Gummerus 2012. Sidottu, 80 sivua.
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka. Kuva: Stock Exchange.

Takakansi:
Miten kiven sisällä eletään. Miten lapsi on kuori, jos ei ole äitien ketjua. On vain katkennut helminauha. Ripustetaan kiviä kaulaan, niiden painava katse. Ripset kuin käärmeen hännät, alati liikkuvat, surussa kimaltava hämähäkin verkko. Pitsi, johon lapsi hirtetään, niin keveä, että pudottaa lapsen elämään.

Javne, Irina Kirjasammossa
Irina Javne Runoutta!-sivustolla
Irina Javne, Euroopan kylmin talvi Gummeruksen sivuilla
Euroopan kylmin talvi Kirjasammossa
Silmä, kieli ja käteen viritetty luuta Turun Sanomissa

---

Proosarunot ovat yleensä minulle aika hankalaa sulateltavaa, enkä niitä kovin usein luekaan. Vaan Irina Javne kirjoittaa juuri sellaista (proosa)runoa, josta nautin ja johon suorastaan uppoudun. ”Punainen on ainoa väri, muut ovat mielentiloja”, ja tässä mielentilassa Euroopan kylmin talvi osui ja upposi. Eikä Helsingissä ja Prahassa liikkuva kokoelma pelkästään proosarunoista koostu. Miten kummassa tämä edes voisi olla puhuttelematta: ”Löytää tämä maa / sen punaiset multaan kaivetut purret / ja kaikki ne kielet / joita joku luuli kiviksi”.
Hieno kansi, upea kokoelma, mahtava kokonaisuus. Taidankin ruveta katselemaan, löytyisikö mistään Javnen esikoiskokoelma Olen syntynyt, sanotaan.

Kiitos, katiko! Totta puhuen aloin jo hiukan huolestua, kun ei Euroopan kylmin talvi näyttänyt kiinnostavan Runorepun penkojia. (Enhän minä muuten, mutta kun kirja kumminkin on kohtuullisen nuori, ja minä pidin siitä vallan tavattomasti.) Onneksi sitten sinä tuikkasit kätesi reppuun, otit sisällön näkösälle, tutkit sitä – ja päätit tutustua lähemmin mm. juuri tähän kirjaan. Olen niin iloinen.
Euroopan kylmin talvi on matkalla kohti Hurissaloa. On hauska aikanaan nähdä, mitä mieltä sinä olet siitä.
Lukuiloa ja onnellista vuotta 2018!

Jaaha, nyt on pakko myöntää etten ole koskaan kuullutkaan tästä kirjailijasta. Kirja saapui eilen postissa kovassa seurassa, tämän lisäksi sain uuden verokortin sekä ilmoituksen äänioikeudesta presidentinvaaleissa. Saa nähdä onko kirja vaikuttavan sisääntulon veroinen, runorepun näyte oli joka tapauksessa kiehtova ja kiinnostava.

Toivottavasti kirjan nimi ei ennusta lopputalvea, vaikka sen verran pakkasta olisi kiva saada että Saimaa edes jäätyisi...

Tarnan rekkaamat kirjat ovat kyllä siitä mukavia, että lisätietoja kirjailijasta on helposti saatavilla. Ja kommentit kirjasta vaikuttavat lupaavilta!

Tammikuun aikana olen näitä runoja lukenut ja makustellut. Mielestäni kirjan nimi vaatii lukemisen talvella, vaikka ei nyt Suomessa ainakaan mikä erityisen kylmä talvi ole menossa.

Ei ollut ajankohdasta apua, en oikein pysynyt näiden runojen kyydissä. Ihan selkeitä suomenkielen sanoja, mutta joko liian monta peräkkäin tai omituisessa järjestyksessä. Kafka-museon runoista tunsin saavani vähän osallisuuden fiilistä ja pystyin eläytymään mielikuviin (vaikken itse ole siellä käynytkään).

Runoihin on kuitenkin aina välillä jännittävää tutustua, kun ei voi etukäteen tietää miten lähelle ja iholle ne tulevat. Tämä valitettavasti jäi hieman etäiseksi.