Takakannesta: "Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärissä kymmenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.
Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään..."

Työkaverini suosituksesta tartuin tähän ensimmäiseen lukemaani Zafónin romaaniin. Toisaalta pidin kirjasta ja sen lukeminen oli helppoa ja kiinnostavaa, mutta jotakin sellaista kirjassa ja kirjailijan tyylissä kirjoittaa oli, josta en pitänyt. Olen lukenut väkivaltaisia kirjoja, mutta esim. dekkareista en pidä juuri siksi, että niissä on mielestäni liikaa väkivaltaa ja sillä mässäilyä. Tämä ei ollut mielestäni puhdas dekkari, vaan niinkuin kirjan takakannessakin sanotaan "jännäri, rakkausromaani ja kauhutarina". Ehkä kuitenkin juuri tuon väkivallan kuvailu ja tietynlainen seksuaalinen värittyneisyys kerronnassa olivat ne tekijät, jotka laskevat kirjan pisteitä. Aion kuitenkin lukea myös jatko-osan/-osat.

Lukuiloa seuraavalle lukijalle!