Alkuteos: Una brutta faccenda
Suomennos: Enneli Poli
288 sivua

Supersuosittu Komisario Bordelli on saapunut Suomeen jäädäkseen. Toisessa suomennetussa Bordelli-dekkarissa kirjailija Marco Vichin luoma tinkimättömän oikeudentuntoinen komisario seikkailee ykkösosasta tutussa, nostalgiaa ja kulttuurihistoriaa henkivässä 60-luvun Firenzessä.

Palkitun sarjan ensimmäinen osa Komisario Bordelli ilmestyi suomeksi vuonna 2016. Sarjan toisessa osassa Komisario Bordellin likaisin tapaus sympaattinen komisario saa tutkittavakseen tunteitaan mylläävän ja raakuudessaan pysäyttävän rikoksen, pienen tytön murhan.

Omaa moraaliaan tiukasti noudattavaa ja ystäväpiiriltään omalaatuista Bordellia on verrattu hahmona komisario Maigretiin.

Kuvittelin että tämä jäi minulta aikoinaan lukematta italiaksi. Kuitenkin tässä oli paljon tuttua eikä filmiäkään ole tehty, joten olenkin tämän lukenut ainakin melkein kokonaan. Loppu oli vähän vieras kuitenkin. Kääpiön muistin ja koska hän tässä kuolee, en ole häneen myöhemmissä kirjoissa tutustunut vaan juuri tässä. Hyvä tarina!

Musiikkitalon miittiin mukaan toivelistalainaksi. Tämän saanen takaisin myöhemmin.
Mukavia lukuhetkiä!

Kiitos mieluisasta kirjalainasta. Olen yhden Vichin kirjan lainannut kirjastosta ja muut taitavat olla toivelistallani. Nyt voin poistaa sieltä yhden. Luen tämän, kun saan nyt kesken olevan kirjan loppuun. Kiitos miittiseurasta.

Komisario Bordelli oli oikein hyvää viikonloppuseuraa. Lapsiin kohdistuvat rikokset eivät ole itselleni mieluisinta luettavaa, mutta onneksi murhilla ei mässäilty, vaan kirja oli melko leppoista luettavaa. Mielenkiintoni säilyi hyvin loppuun saakka, vaikka arvasinkin syyllisen melko aikaisin ja tajusin hänen hämäyksensä selvästi ennen poliisia.

Tästä tuli osittain mieleen Donna Leonin kirjat, sillä italialaiselle ruoalle ja juomille oli annettu melko paljon tilaa, ja kyllähän vesi herahti lukiessa kielelle. Kirjassa kerrottiin ainakin 3 tai 4 kertaa, että Bordelli avasi olutpullon kotiavaimellaan. Ihmettelin tätä ääneen miehelleni, jolle asia oli aivan päivänselvä juttu. Viisastuinpa sitten sen verran, että tuokin on mahdollista.

Olen aikoinani ollut perusteellinen pilkunviilaaja, mutta olen oppinut nykyään sivuuttamaan moiset asiat, jos asia tulee ymmärretyksi. Tässä kirjassa oli kuitenkin niin paljon pilkkuvirheitä rinnasteisten lauseiden ja lauseenvastikkeiden yhteydessä, että olisin toivonut huolellisempaa oikolukua ennen kirjan painamista. Tästä huolimatta kirja oli lukemisen arvoinen ja aion jossain vaiheessa lukea muutkin Vichin kirjat.

Paljon kiitoksia toivekirjani lainaamisesta!

Kiitos! Kirja on kotona taas.