Kirja on kokoelma hassuja tai järjettömiä lausahduksia, joita aikuiset ovat sanoneet lapsilleen. No, minusta ne eivät olleet ihan niin hauskoja.

Kahvilaan.

Katsoin sivun, pari miitissä, ja sen verran tutun kuuloisia lausahduksi osui silmiini, että pakkohan tämä oli mukaan ottaa :P

nimim. Yhden lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri

Jotkin jutut olivat oikein hauskoja, jotkin taas eivät. Osa oli minusta ihan normaalia puhetta, enkä ymmärrä mitä ne tekivät tässä kirjassa.

Nyt tämä pääsee etsimään uutta lukijaa Taavina-miittiin Tikkurilaan.

Kiitos kirjasta, kiltit kierrättäjät!
--
Jotkut jutut upposivat syvälle, jotkut jäivät kellumaan ymmärtämättömyyden pinnalle.
---

Book #97 in the 2018 Keep Them Moving -challence by Booklady331

Tämä vaikutti hauskalta kirjalta, joten nappasin mukaani miitistä. Kiitokset! Mitäköhän sammakoita omasta suusta on joskus päässyt... :)

Nyt luettuani tämän kirjan, myönnän päästäneeni tämän tyyppisiä sammakoita suustani. : ) Osa oli kyllä sellaisia, etten ymmärtänyt mitä vikaa niissä oli, ihan normaalia puhetta.

Tarjolle minimiittiin Roasbergille. ********************************************************************************
Löysit vapauttamani BookCrossing-kirjan, hienoa! Olisi hauska tietää mistä löysit kirjan, luitko sen tai aiotko lukea. Jos luet kirjan, olisi myös mukava kuulla mitä mieltä olet kirjasta. Sen jälkeen voit jättää kirjan omaan hyllyysi tai antaa sen jatkaa matkaa.

Jos rekisteröidyt BookCrossing-sivustolle, pystyt myös itse seuraamaan tämän kirjan ja muiden rekisteröimiesi ja vapauttamiesi kirjojen matkaa.

Mukavia lukuhetkiä!

Luin kirjan jo noin puoliväliin ratikassa. Suuri osa oli ihan normaalia puhetta. Ei haittaa, vaikka lapsi olisi pieni, puhunhan minä koirallenikin. Ja yhtä koiraa uhkailin usein mustalaisille myymisellä. Mutta onneksi minulla ei ole lapsia, sillä en olisi kaunista katseltavaa, jos muksu saisi raivasin karkkitiskiä ohittaessamme.
Muistan teininä ihmetelleeni Englannissa, miten vanhemmat vetivät kaupassa kiukuttelevia lapsia estoitta ympäri korvia, eikä kukaan katsonut pitkään. Se näytti olevan myös aika tehokasta, koskaan en nähnyt siellä itku-potku-raivareita, toisin kuin Suomessa.

Mikä saa aikaan auktoriteetin? Olen sitä miettinyt joskus, kun muistelin opettajiamme, joista joillain oli kiistaton auktoriteetti ja toisilla ei minkäänlaista.
Meillä on asiakas, joka kasvattaa hovawartteja, jotka ovat aika jämptin omistajan vaativia koiria. Joskus häneltä on tullut ostamaan koiraa perhe, jonka lapset eivät ole olleet missään kurissa ja järjestyksessä, jolloin hän on ilmoittanut vanhemmille, että ei myy heille pentua. En tiedä onko hän suoraan sanonut sen johtuvan kurittomista lapsista, mutta uskon että päätös on ollut ihan fiksu.
Aina nämä asiat eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä. Meidän Muorilta löytyi äänensävy, josta me lapset tiesimme, että nyt täytyy totella. Hän on kuitenkin kerran tullut koiran kanssa kaksi kadunkulmaa taksilla kotiin, koska ei saanut sitä suostumaan kävelemään samaan suuntaan. Haloo!
Pikkuserkkuni äidillä ei ollut minkäänlaista auktoriteettia lapsiinsa. Muistan vieläkin hänen piipittävän äänensä: "Minna, meillähän oli sopimus..." kun pikku Minna teki mitä lystäsi. Kerran Minnan äiti oli tullut vahtimaan uimistamme, mukana uimassa oli myös neljä tyttöä mökkinaapurista. Emmehän me halunneet tulla vedestä vielä silloin kun Minnan äiti pyysi ja lopulta hän jätti meidät ja lähti pois. Olimme vähän ihmeissämme, kun ei kukaan aikuinen ollut vielä sitä ennen jättänyt meitä valvomatta järveen, mutta hetken kuluttua rantaan saapui meidän Muori, joka sanoi kiukkuisesti "Nyt ylös sieltä, joka iikka" ja toista kertaa ei tarvinnut käskeä.
Minnan isä kuoli valitettavan varhain, minkä jälkeen Minnan äidillä oli lastensa kanssa vielä enemmän vaikeuksia. Varhaisteini Minna keksi kiristää äitiään huutamalla rapun oven vieressä "Äiti, älä lyö! Äiti, ei kasvoihin!", minkä seurauksena äitinsä teki mitä vaan, että saisi huudon loppumaan. Meidän Muori, joka ei meitä suinkaan lyönyt, sanoi Minnan frekkiydestä pöyristyneenä: "Minä olisin kyllä lyönyt, jos joku teistä olisi tehnyt noin!"

Jätin kirjan muovipussissa roikkumaan leikkipuiston portinpieleen ja kun palasin koiran kanssa lenkillä, oli pussi kadonnut.
Toivotan hyviä lukuhetkiä ja kilttejä lapsia uudelle lukijalle!