Elina on kyllästynyt yksinhuoltajan rahahuoliin ja ryhtyy etsimään internetistä sopivaa varakasta ja turvallista miestä. Myös Tatu-poika toivoo miestä taloon, ja Elina deittailee netissä milloin Punahilkkana, milloin Viileänä valtiattarena. Elina saa karvaasti huomata, että tosiasiat ja valheet sekoittuvat nettiviesteissä vaarallisella tavalla.

Elinan serkku, toimittaja Johanna Saure on ennenkin joutunut selvittelemään vakavia rikoksia, ja hänen apuaan tarvitaan taas.

Yksinäisten ihmisten lohduton kaipuu toisenlaiseen elämään saa tässä Heleena Lönnrothin kuudennessa jännitysromaanissa odottamattomia, jopa karmaisevia seurauksia. Kirjailija paljastaa itsekkyyden ja piittamattomuuden seuraukset ja kuvaa taitavasti, miten ihmiset nykyään tuntevat itsensä yhä turvattomammiksi.

Kustannus-Mäkelä 2001

- Kotkan kaupunginkirjaston poistokirja

Mukaan tarjolle Keravan-miittiin :)

Tälle ei löytynyt vielä lukijaa, uusi yritys suunnitteilla :)

Tämä on tarjolla huomisessa taavina-miitissä Roasbergilla :)

Kirjalle ei löytynyt lukijaa tänään, joten siirrän sen SAA-hyllyyn odottamaan ;)

Tarjolle huomiseen Deliberi K7:n miittiin!

Tästä tuli mieleen kahden kirjailijasuosikkini (Eeva Tenhusen ja Sirpa Tabetin) kerrontatyylit, joten nappasin mukaan. Kiitos.

Olen nyt lukenut tämän puoleen väliin ja tunnen aikamoista pettymystä. Luin viimeksi Lumikukka ja salainen viuhka -kirjan ja sen jälkeen tämä tuntuu todella pliisulta. Positiivisena mainittakoon tästä, että luvut ovat lyhyehköjä ja ajankuva jotenkin kiehtova puhelinlaskuineen ja muine 2000-luvun alun "outouksineen". Mutta kerrontatyyli tökkii ja henkilöissä on jotain, mikä ärsyttää. Tulee mieleen Salkkarit ja vastaavat suomalaiset sarjat, joissa henkilöiden välinen kommunikaatio on jotenkin teennäistä. Saa nyt nähdä, jaksanko tämän loppuun. Mietin tässä, että lukisin väliin Joululippaan.

No, tulipa sitten luettua. Loppua kohden tunnelma tiivistyi ja jännitystäkin oli ihan kivasti. Mutta hieman kökkö tämä kuitenkin kokonaisuutena oli. Lisäksi muistelin niitä nuoruuden aikoja, kun itsekin treffailin jotain tyyppejä netistä. Monen kanssa tuli ihan vain kirjoiteltua, vaikuttivat mukavilta perusmiehiltä, mutta eivät johtaneet sen pidemmälle. Parin kanssa tapasinkin, mutta nekin jäi siihen. Yhden kanssa sitten seurustelin lähes kolme vuotta, mutta oltiin liian erilaisia. Jos olisin nykyään sinkku, niin en jaksaisi enää lähteä tuollaiseen. Kirjan tarina vaikuttaa omiin kokemuksiini nähden tosi epärealistiselta, vaikka toki siellä netissä varmasti kaikenlaista hörhöä pyörii. Suurin osa kuitenkin aika tavallisia ihmisiä.

Osallistun tällä Kirjan vuosi 2018 -lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan 31 (kirjaan tarttuminen hieman pelottaa). Tähän tarttuminen pelotti vähän siinä mielessä, että joskus tämäntyyppiset juonikuviot ovat tulleet uniinkin, mutta tällä kertaa ei käynyt niin. :D

Tämä Arvoitusarkkukirja on nyt hieman myöhässä, mutta siirtyy toivon mukaan tänään miitissä seuraavalle. :)

Kiitos kirjasta, Minkula! Hyvinpä tuo ehti nytkin!

No, ei ollut tämä tarina oikein mieleiseni. Mikä lie tökki. Juonessa ei ole valittamista. Ihmisetkö sitten eivät olleet oikein elävän tuntuisia vai mikä lie esti uppoutumasta kunnolla tarinaan. Edellinen lukemani Lönnrothin kirja oli parempi. Sen nimeä en nyt muista.

Arvoitusarkkukirja vaihtaa lukijaa miitissä.
Lukuiloa!

Kiitos kirjasta. Kannen perusteella luulin valinneeni nuortenkirjan, mutta ei tämä sellainen taidakaan olla.