Runoja. Helsinki : Otava 1983. Nidottu, 85 sivua.
Päällys: Marjatta Itkonen-Tomaszewski

Tampereen kaupunginkirjaston poistokappale.




Takakansi:
Sade ja sumu pisartuvat,
tuuli rikkoo ikkunan,
katkaisee oksan.
. . . . . . . . . . . . . .Huomenna
vaatteet narulla, aurinko takanaan
ja taivas ja aurinko niin kirkkaat
kuin vain lapsuus
niille, joilla se oli.

Kuvaus Kirjasammossa:
Teos sisältää runoja lapsuuden muistoista, ihmisistä ja paikoista, vanhenemisesta, sodan uhkakuvista sekä aforismityyppisiä pieniä runoajatelmia lapsista.
(Sanojen aika)

Miku Sivulan laatima teosarvio, julkaistu Arvostelevassa Kirjaluettelossa 2/1984 (lähteenä Kirjasampo):
Pertti Niemisen koottujen runojen kokoelma muutaman vuoden takaa sai nimekseen Luen muutosten kirjaa. Uusimmassa teoksessa Yö yöltä vaihtavat varjot suuntaa, syvenee pimeys. Kontakti kipeisiin asioihin maailmassa on äärimmäisen suora: "sitä selvemmin olen vähitellen tajunnut, / ettei ihmisen epätoivo / vielä koskaan / ole ollut näin yhteinen / ja syvä. Meidät yhdistää nyt / pelkkä epätoivo ja pelko." Elämä on Niemisen runoteoksen mukaan kuin varjojen massa. Vaikutelmaa tehostaa kirjan viitteellinen nimi ja kannen kuva. Lohtua elämään antaa vain lapsen viisaus. "Terve lapsi ei luo / vaan tuhoaa, eikä koskaan tarpeeksi sitä / mikä pitäisi luoda uudeksi." Pertti Niemisen tuotantoa kokonaisuudessaan ilmentää syvä kulttuuritietoisuus. Perusvireenä on tietoisuus aistien ja vaistojen tervehdyttävistä ominaisuuksista. Eroottisessa mielessä runon maisema on runsas. Syvimpänä johdonmukaisena pyrkimyksenä on rakkauden ja järjen tavoittaminen.

---

Taisin muinoin tutustua Niemiseen ensin hänen suomennostensa kautta ja vasta sitten herran omiin runoihin. Joihin myös kovasti tykästyin. Käännösrunoa löytyy tästäkin kokoelmasta, pääpaino on kumminkin Niemisen omalla runoudella. Toki löysin tästäkin kokoelmasta omat suosikkini, mutta myönnän silti olevani yhtä mieltä runon yökaudet kuorsaavan hänen kanssaan: ”Hänen mielestään / minun pitäisi kirjoittaa / iloisempia lauluja”. Ymmärtäväisen lukijan odotuksia Nieminen tuskin pettää; eipä kai kovin valoisaa sisältöä kannata odottaa kirjalta, jonka nimessä on tuplasti yö ja joukko liikkuvia varjoja.
Eniten taisin mieltyä kokoelman ensimmäiseen eli Nostalgia-osaan. Jo sana itsessään viestii haikeudesta ja kadotetun kaipuusta vaan ei suinkaan synkkyydestä tai ilottomuudesta. Nostalgiselle ei kuolemakaan ole synkkä: ”Niin vanhaksi pitää elää / että on jo kuollut.” Kaipa me kaikki silloin tällöin haikailemme mennyttä, sillä aikahan kumminkin kultaa ja muistoissa kaikki tuntuu enemmältä. ”Siivet annan / jos saan takaisin / auringon, tuulen ja sateen.”

Nieminen, Pertti Kirjasammossa
Pertti Nieminen Wikipediassa
Yö yöltä vaihtavat varjot suuntaa Kirjasammossa

Vapautan tänään pari runokirjaa. Tämä on niiden joukossa. Tarjoan niitä ensin CL:lle, kun kohta tapaamme Sirpakassa. Hänelle kelpaamattomat kirjat löytyvät sitten kirjaston vaihtotorin BC-hyllystä.

Pidän todella paljon Pertti (kuten myös Kai) Niemisen runoista ja käännöksistä. Suurkiitos tästä; otan heti lukuun.

Omassa hyllyssäni on Niemisten tuotantoa surkuteltavan vähän, sillä useimmat lukukokemukset olen saanut kirjastosta. Tiedä sitten, miten poliittinen teko tuokin on, perttiniemisen lainaaminen ostamisen sijaan – bookcrossaamisesta puhumattakaan; mutta eikös Pertti Nieminen (tai ainakin Kai) olisi ollut juuri oikea heppu kirjoittamaan tästä asiasta elegantisti verhoillun runon?

Minusta tuntuu, ettei nykyään enää ole Pertti Niemisen kaltaisia asiantuntijarunoilijoita. Milloinkohan Niemis(t)en runous oppineine viittauksineen ja äärimmäisen hienostuneine muotoineen muuttuu keskivertoyleisölle käsittämättömäksi, vai onko se muuttunut jo?

Kokoelman teemaan sopivia mietteitä kyllä.

***

Kahvilassa tavatessamme (ei siis Pertin, vaan Tarnan kanssa) juttelimme sivistyksen ja kirjallisuuden sekä kirjailijuuden ja lukijuuden arvostamisesta.

Muutama vuosi sitten olin lähdössä kuuntelemaan Kai Niemistä tamperelaiseen kirjakauppaan. Oli kaunis kesäpäivä, ja naapuruston rouvat olivat pystyttäneet pihaan matonpesupaikan. He kysyivät, minne matka ja haluaisinko minä liittyä seuraan omine mattoineni, nyt kun hieno systeemikin on paikoillaan. Harmittelin tosissani (matonpesulle olisi ollut tarvetta), mutta kerroin olevani kiirehtimässä bussille ja kuuntelemaan suosikkirunoilijaani Kai Niemistä! Seurasi täysi hiljaisuus ja paheksuva tuijotus. Sitten toinen naisista tuhahti puoliääneen "Just joo" ja käänsi katseensa pois. Tapauksen jälkeen emme ole tervehtineet.

***
Pertti Nieminen oli mielestäni Suomen runoilijoiden ehdotonta kärkikaartia. Hänessä on vain se vika, että melkein mikä tahansa muu kirjallisuus muuttuu näiden kokoelmien nauttimisen jälkeen merkityksettömäksi. Luen tätä herkkua vähän kerrallaan; ja sen jälkeen lisään kirjan pysyväiskokoelmaani, ainakin toistaiseksi. Taidan taas myös lukea Kiina sanoin ja kuvin -lehden 4/2015 (Pertti Niemisen muistonumero), joka on kirjahyllyssäni kunniapaikalla.