Marco Polo -sarjan matkaopaskirjanen, julkaistu Sofiassa vuonna 2009. Mukana myös neljä tiekarttalehteä. Ilmeisesti ollut myynnissä vain Bulgariassa ja tarkoitettu maassa vieraileville ulkomaalaisille (kanteen painettu hinta annetaan vain levoina).

Löysin tämän kirjan jo tutuksi käyneestä paikasta, Pirkkalan pääkirjaston vaihtohyllystä, ja luin saman tien odotellessani jälkikasvua treeneistä.

Tämä Bulgaria-kirja olikin toinen muutaman kuukauden sisään lukemani matkaopas, jonka tutkin tarkasti kannesta kanteen, vaikka matkaa kohteeseen ei ole tiedossa. Olen ehkä kummallinen, mutta nautin tällaisista pikku nojatuolimatkoista! (Samanlaisia lukijoita varten lanseerasin BC-foorumille Nojatuolimatka-haasteenkin :-))

En ole käynyt koskaan Bulgariassa. Jotkut tuttuni sen sijaan vierailivat Varnan Kultahietikolla 1980-luvun puolivälin paikkeilla. Sinne järjesti kesälomamatkoja ainakin Aurinkomatkat. Mustanmeren rannikko miellettiin jo tuolloin massaturismikohteeksi. Matkat olivat halpoja ja monen perheen ensimmäisiä etelänlomakohteita. Ehkä matkakohde valittiin joskus poliittistenkin mieltymysten mukaan. Kieltämättä tämänkin kirjan perusteella voi uskoa homman pyörivän nykyään melkoisilla kierroksilla kolmenkymmenen vuoden takaiseen aikaan verrattuna; olihan Bulgaria vielä tuolloin sosialistinen maa ja turistivirrat suuntautuivat sinne etupäässä toisista sosialistisista maista.

En osaa sanoa, houkutuinko lukemani perusteella erityisesti Bulgarian rannikosta. En oikein innostu rujosta, itseironisoivasta kommunisminostalgiasta enkä toisaalta myöskään turistikolosseista ja merirosvolaivadiskoista biitsillä. (Ajatus, että /kaikki/ on turistikrääsää, tuntuu jotenkin alentavalta ja, vaikka turismiin kuuluu nykyään suhtautua kriittisesti, sekä kohdettaan että turisteja aliarvioivalta.) Sen sijaan bulgarialainen kulttuuri kiinnostaa, koska en tiedä siitä juuri mitään; mutta taidetta ja perinteitä tässä Mustanmeren-oppaassa esiteltiin kovin vähän. Omat Bulgaria-assosiaationi ovat myös aikamoisia stereotypioita: mieleen tulee balkanilaista aitoutta ja kansanperinnettä, kauniita kirkkaita värejä, vilkkaita ihmisiä ja tietynlaista salaperäisyyttäkin. Ja bulgarianjugurtti, joka on ihan parasta :-) Kirjassa mainittu bulgarialainen (hotelli)aamiainen jugurtteineen on varmasti ihana ja täysin omanlaisensa, vaikken pidäkään ylikansallisen wellness-ideologian ymppäämisestä mukaan silloin kun kyseessä on (toivoakseni) maan ikivanha ruokaperinne.

Myötähäpeää aiheuttaa suomalaisistakin matkaoppaista kovin tuttu tapa: nähtävyyksiä ei esitellä reilusti kotimaisina, vaan bulgarialaisina mini-Karibioina, mini-Amazoneina ja mini-Mekkoina. Monet nähtävyydet lienee sellaisiksi tarkoituksella rakennettukin, lomakeitaista kun puhutaan. Yhtä kaikki: halpakopiofiilis tulee, kun verrataan hieman suuruudenhullusti pienempää suurempaan, mutta kuitenkin arkaillaan. Eivätkä turistit halua tulla Karibialle kun ovat laskeutuneet Suomeen, tai Mekkaan kun lomailevat Bulgariassa.

Värikkääksi turistihoukutteeksi tarkoitetussa kirjassa oudoksuttaa myös kuvien vähyys ja kuvamateriaaliksi valittujen aihepiirien suppeus.

Eli siis yhteenvetona: olisin toivonut tältä kirjalta enemmän, en omien stereotypioideni vahvistamista vaan uutta, mielenkiintoista tietoa.