Akateemisen tarjouspöydästä löytynyttä uutta Lähteenmäkeä Ikkunat yöhön -kirjan nautinnon jatkoksi.

Kovakantinen kirja, Gummerus 2016, 280 sivua.

Takakannesta:

"Sodan jälkeen Anna ja Olavi Otson evakkoperhe saa Pihlajan tilalta maata sen verran että voi rakentaa oman talon. Ahkera pariskunta on kylällä pidetty, lapsia syntyy ja rakkaus kukoistaa. Myötätuntoinen Anna tuntee kaikennielevää kiitollisuutta Pihlajan emäntää Heljää kohtaan, jonka mies on vammautunut sodassa. Lopulta hän keksii epäsovinnaisen keinon Pihlajan auttamiseen. Heljä ei osaa ottaa ystävällisyyttä vastaan, mutta vuosien mittaan perheiden välille kehittyy salattu side, joka yhdistää jälkipolvet toisiinsa. Elämän kolhima Anna odottaa viimeiseen asti viestiä Olavilta, joka pakeni kodin ristiriitoja Australiaan. Mutta pienintäkään viestiä ei tule. Jokaisella teolla on seurauksensa ja hyvää tekemällä voi tehdä myös pahaa. Annan lapsenlapsi Saana elää yhtä elämänsä käännekohdista ja miettii miksi itsekkyys loukkaa. Miksi hän rakastuu isänsä kaltaiseen mieheen? "

Kauniisti kuvailevaa kotimaista juurevaa tekstiä tarjosi tämäkin teos. Mielenkiintoinen evakkoperheen asetelma lisättynä saman suvun tulevien polvien omilla haasteilla. Perheet, jotka ovat hyvin erilaisia, mutta silti pelottavan paljon vanhempiensa ja isovanhempiensa malleja toistavia. Tarkkanäköistä havainnointia ja hyvin onnistuneet pehmeät siirtymät ajankuvasta toiseen.

Toivelukemista Kipsulle!

Isot kiitokset toivelistakirjasta Bookgeo! Toivottavasti ehdin pian lukea. Vaikka välillä tuntuu, että sota-ajan kirjat ja muut vastaavat tulee jo korvistakin ulos niin silti näitä aina toivoo ja lukee. :)

Nyt on tullut luettua aika paljon tämän tyyppisiä kirjoja, päällimmäisinä jäänyt mieleen Kinnusen Neljäntienristeys ja Lopotti. Tällaiset suvun vaiheista kertovat romaanit tuntuvat olevan jotenkin suomalaisessa kirjallisuudessa suosittuja tarinoita. Ovatkohan muualla yhtä suosittuja? Sota on tietysti eri tavalla sotkenut eri maissa ihmisten kohtaloita.

Minulle jäi kirjasta kovin surullinen olo, jotenkin tuntuu, että anteeksi antamalla, puhumalla ja yrittämällä olisi nämä kohtalot saatu edes vähän muutettua. Kuinka vähän me oikeasti sukulaisiamme tunnemme? Itselle jäi mieleen, kun Annan miniä luuli, ettei Anna ole kokenut kiihkoa miehensä kanssa. Mitäpä se Anna sitä olisi miniälleen kertonutkaan, mutta aina ei kannattaisi olettaa kaikenlaista.

Pidin kirjasta, mutta ehkä tosiaan olisi hyvä välillä lukea vähän erilaisista teemoista. Ihan mielelläni tämän kirjan jälkeen luen Lähteenmäeltä muutakin, Ikkunat yöhön löytyy omasta hyllystä, mutta lukaisin nyt takakannen ja samaa tyylisiä aihepiirejähän sekin lupailee.

Evakkous oli tässä kirjassa kiinnostavaa, jotenkin viehätyin taiteellisista ja itsevarmoista karjalaisista enemmän kuin jäyhistä hämäläisistä. Kiinnostavasti herätti evakkous ajatuksia myös suhteessa nykyisiin maahanmuuttoon liittyviin teemoihin. Turhaa kyräilyä ja olettamista kummassakin.

Kiitos Bookgeo tästä kirjasta!

Kiitos toivelistakirjasta, Kipsu! Oli kiva nähdä taas teitä, vaikka pikaisestikin :)