Kuvaus:
Lina Heydrich, natsipyöveli Reinhard Heydrichin leski, on jo vanha nainen. Hän on päättänyt antaa elämänsä viimeisen haastattelun luotettavalle toimittajalle. Vuosikymmeniä hänen miehestään on kerrottu karkeita valheita, mutta nyt Lina kertoisi totuuden. Muistoissaan nainen palaa 1940-luvulle, jolloin hän eli elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen miehensä oli ylennetty Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi ja perhe asettautui ylelliseen kartanoon Prahan lähelle. Lina eli kuninkaallista elämää ruusupuutarhaa ja lapsiaan hoitaen. Prahassa perhettä kohtasi kuitenkin tragedia, kun toukokuussa 1942 SOE:n agentit hyökkäsivät Reinhard Heydrichin kimppuun kohtalokkain seurauksin. 42 vuotta miehensä kuoleman jälkeenkin Lina näkee tästä unta joka yö. Historiallisiin tapahtumiin perustuva Frau valottaa kiistellyn natsikenraalin persoonaa vaimon näkökulmasta. Se on tarina suuresta rakkaudesta ja valtaan sairastumisesta. Heydrichin salamurhasta seurauksineen tuli lopulta pala järkyttävintä sotahistoriaa. Lina Heydrichilla on myös yllättävä yhteys Suomeen, sillä 1960-luvulla hän avioitui teatterinjohtaja Mauno Mannisen, Anni Swanin pojan, kanssa.
***************
Päivitys 6.11.17
II maailmansota alkaa mielestäni olla puhkikaluttu aihe, mutta Rannilan kirja yllättikin minut ja piti hyvin otteessaan. Minulle tuli halu tietää enemmän Frau Heydrichin elämästä, sillä tässä kirjassa raapaistaan vain vähän pintaa.
(Myös mieheni luki kirjan ja piti siitä. Haluaa käydä Fehmarnin saarella...)

Toivekirjayllätys lukutuolin pakettiin:)

Wau, mikä ylläri! Olen tutustunut Rannelan teksteihin vasta ihan hiljattain ja tykännyt aiemmin lukemistani niin paljon, että tämäkin pääsi toivelistalle. Kiitos!

Rannelasta on tullut yksi minua kovasti kiinnostava kotimainen kirjailija. Jos Punaisten kyynelten talon aihepiiri yllätti, sen teki myös tämä Frau. Todella mielenkiintoinen ja uusi näkökulma natsiajan hirveyksiin, suorastaan koukuttava tarina kaltaisellenikin lukijalle, joka ei yleensä historiallisesta fiktiosta innostu. Natsitarinoissa, joita olen aiemmin lukenut, ovat julmuuden 'pääosissa' olleet miehet, natsipyövelin vaimon nostaminen päähenkilöksi toi paljon uutta ajateltavaa.

Suorastaan harmillista, etten ollut lukenut tätä ennen Prahassa käymistäni, tämän lukukokemuksen jälkeen uskon katselevani paikkaa aivan uusin silmin.

Löytyi parilta toivelistalta, joten kirja lähtee matkaan seuraavalle lukijalle!

Voi miten mukava yllätys saada toivelistakirja postitse tänä viikon kurjimpana päivänä, maanantaina. Suuret kiitokset, lukutuoli! Kiitos myös kivasta Praha-kortista!

PS. Olipa muuten hienolla teipillä suljettu kuori!

Mielenkiintoinen, hieno, mutta myös kauhistuttava kirja, joka herätti paljon ajatuksia. Kirja piti niin hyvin otteessaan, että tämä tuli luettua nopeasti. En ole kovin montaa toiseen maailmansotaan sijoittuvaa kirjaa lukenut enkä ainakaan ainuttakaan sellaista, jossa tulee esiin kauheuksia tehneen miehen vaimon näkökulma. Toisin kuin kuvittelin, vaimokaan ei tässä tapauksessa ollut täysin syytön.

Jo kirjan lukemisen alkuvaiheessa halusin lisätietoa aiheesta, sillä myönnettäköön, että en ollut Heydrichista aiemmin kuullut ja kiinnosti lähinnä se, että kuinka suuri osa tästä kirjasta on faktaa ja kuinka paljon fiktiota, joten tuli katsottua videoita ja luettua lisätietoa netistä.

Tämä oli ensimmäinen lukemani Terhi Rannelan kirjoittama kirja ja tämän perusteella haluan lukea muutkin hänen kirjansa.

Kirja lähtee maaliskuun kirja-arvonnan voittajalle. Hyviä lukuhetkiä ja kivaa kevättä!

Voi elämän kevät, kaikkea sitä postiluukusta tipahtaakin! Suurkiitos!

Mietin aina miksi kirjoittaa fiktiota aiheesta, josta on faktaa saatavilla yllinkyllin. Toki jos henkilö on suojellut yksityisyttään äärettömän tarkasti, voi totuutta olla vaikea saada esille, mutta oliko Linalla oikeasti daavidintähdellä varustettu vaatekaappi hallussaan kaikki vuosikymmenet? Historia on täynnä uskomattomia ihmiskohtaloita, joten olen hieman kriittinen tällaisia sepitelmiä kohtaan (vrt. syvästi inhoamani Titanic-elokuva...). Mutta kirjoittamisen ja tarinankuljetuksen Rannela kyllä osaa! Teksti oli kuin siinä mainittu meri, syvyyksiinsä imaiseva ja otteessaan pitävä.

Kollegalle luettavaksi.