Takakannesta: "Benedict Tungarazan isoäidin Angelin kakut lakkaavat käymästä kaupaksi, kun perhe joutuu muuttamaan isoisän työn perässä Ruandasta Swazimaahan. Isovanhemmilla on täysi työ elättää viittä orvoksi jäänyttä lastenlastaan, ja Benedict koettaa kovasti keksiä, kuinka kakkukauppa saataisiin elpymään. Pulma e i vain meinaa ratketa, ja koulunkäyntikin tuntuu raskaalta.
Mutta eläinrakas, valoisa Benedict ei lannistu. Eräänä päivänä hän saa idean, jonka ansiosta Angelin kakku-uunille on taas käyttöä. Uuden ystävän Nomsan myötä elämä maistuu entistä paremmalta."

Kirjan päähenkilö on oikeastaan Benedict, jonka näkökulmasta tarinaa enimmäkseen kerrotaan. Välillä "äänessä" on naapurin palvelija Mavis. Pidin Benedictistä, koska itsekin tykkään tarkkailla lintuja, ja se oli myös hänen lempipuuhaansa. Lisäksi Benedict piti valtavasti kirjoista, siinä toinen samaistumiskohde. Välillä lapsen näkökulmasta tarkasteltiin myös Afrikan vakavampia elämänalueita, kuten aidsia ja lasten hyväksikäyttöä ja Angelin kakut olivat aikalailla sivuroolissa.