Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
by Chimamanda Ngozi Adichie | Other | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
ISBN: Global Overview for this book
2 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by 
Tarya
from Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Friday, October 6, 2017
Tarya from Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Friday, October 6, 2017
Mitä sinä voisit tehdä toisin, jotta tasa-arvo toteutuisi? Kansainväliseksi ilmiöksi noussut kirja rohkaisee oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen.
Minulle feministi on kuka tahansa, joka myöntää, että sukupuoli aiheuttaa ongelmia ja että meidän on löydettävä niihin ratkaisu, pystyttävä parempaan. Meidän kaikkien, niin naisten kuin miestenkin.
Tämä kirja on jaettu kaikille Suomen 9.-luokkalaisille vuonna 2017 osana ISOT-hanketta.
Puolikas keltaista aurinkoa -menestysromaanistaan tunnettu kirjailija käsittelee sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja nostaa esimerkkejä omasta nuoruudestaan ja aikuiselämästään niin Nigeriassa kuin Yhdysvalloissa. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut essee tarjoaa feminismille määritelmän, joka pistää meistä jokaisen ajattelemaan.
Englanninkielinen alkuteos: We Should All Be Feminists (2012, 2014)
Suomentanut: Sari Karhulahti
Otava 2017
Minulle feministi on kuka tahansa, joka myöntää, että sukupuoli aiheuttaa ongelmia ja että meidän on löydettävä niihin ratkaisu, pystyttävä parempaan. Meidän kaikkien, niin naisten kuin miestenkin.
Tämä kirja on jaettu kaikille Suomen 9.-luokkalaisille vuonna 2017 osana ISOT-hanketta.
Puolikas keltaista aurinkoa -menestysromaanistaan tunnettu kirjailija käsittelee sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja nostaa esimerkkejä omasta nuoruudestaan ja aikuiselämästään niin Nigeriassa kuin Yhdysvalloissa. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut essee tarjoaa feminismille määritelmän, joka pistää meistä jokaisen ajattelemaan.
Englanninkielinen alkuteos: We Should All Be Feminists (2012, 2014)
Suomentanut: Sari Karhulahti
Otava 2017
Vuonna 2013 luin Adichien kirjat Huominen on liian kaukana (http://www.bookcrossing.com/journal/12025992/) ja Kotiinpalaajat
(http://www.bookcrossing.com/journal/12162773/) ja tykästyin kirjailijaan. Tämän kirjan luin jo useampi viikko sitten, sen rekisteröinti ja journalointi vain jäivät.
Luin tästä kirjasta aikanaan varmaankin sanomalehdestä, siis sen uutisen, että kirja jaetaan kaikille Suomen ysiluokkalaisille. Samassa lehtijutussa oli aika ankaraakin kritiikkiä siitä, onko kirja Suomessa tarpeen. Sitä pidettiin vanhanaikaisena, sillä moni Adichien mainitsema tasa-arvo-ongelma on meillä jo kaukaista historiaa. Näin onkin esimerkiksi kotitöiden suhteen. Afrikassa miehelle on kunniakysymys pysyä kaukana keittiöstä, mutta eiköhän Suomessa jokainen alle 60-vuotias mies (plus sitä vanhemmat leskeksi jääneet) osaa jotain ruokaa laittaa tai ainakin lämmittää ruokansa. Ainakin 1980-luvulla kotitalous oli kaikille pakollisena kouluaineena seiskaluokan ajan, kyllä vuodessa aika monta ruokalajia ehdittiin oppia valmistamaan, ja koska kotitaloudessa oli vähemmän lukemista ja pingottamista, suuri osa pojista valitsi sen valinnaisaineeksi kasi- ja ysiluokille :) Ko. seiskaluokan kirjan perusreseptejä käytin muuten parikymppisenä omassa kodissanikin :)
Joiltain osin kirja siis tuntuu länsimaiselle lukijalle turhalta, mutta ei suinkaan kokonaan. Monenlaista lasikattoa on meilläkin, naisille nyt kertakaikkiaan on varattuna eri roolit kuin miehille *mur*. Kaikkein hurjin ja ikävin ajatus kirjaa lukiessa oli kuitenkin se, miten kaukana minkäänlaisesta, edes pinnallisesta tasa-arvosta maailmalla, ml. Afrikassa ollaan. Meillä ne naisten eteen esimerkiksi urakehityksessä nousevat esteet ovat aluksi piilossa, muualla eriarvoisuus on kaikkialla näkyvää: tytär ei saa käydä koulua (vaikka veli saa), ei harrastaa mitä haluaa, ei valita puolisoaan, nainen ei saa käydä työssä (ilman puolison lupaa), naiselta evätään terveydenhuolto (vain perheen miehet pääsevät lääkäriin) jne. Meillä kantasuomalaisilla ei - sukupuolesta riippumatta - käy edes mielessä, että tytöt ja pojat olisivat noissa asioissa eriarvoisia, mutta onhan meilläkin nyt iso maahanmuuttajien joukko, joiden kautta nämäkin asiat ovat arkipäivää päiväkodeissa ja kouluissa. Nämä ongelmat näyttävät meillä koskevan yksinomaan muslimimaahanmuuttajia. Aasiassa ja muualla, mistä Suomeen muutetaan, tasa-arvo arjen perusasioissa on selkeästi pidemmällä.
Todelliseen tasa-arvoon on meillä Suomessakin vielä matkaa, onhan naisen eurokin edelleen vain 83 senttiä, joten ei tämä kirja ihan turha ole. Toisekseen Adichie nostaa esiin sen, että tasa-arvon puute rajoittaa myös miehiä, ts. heiltä odotetaan stereotyyppistä käyttäymistä. Totta tuokin, mutta niin kauan kuin naiset kokevat todellisia kärsimyksiä ja jopa kuolevat sukupuolensa takia, en jaksa surra miesten henkistä kipuilua.
Osallistun kirjalla lii5an Aakkosten lukuhaasteeseen. Sain Oslon Bookcrossing-konventiossa huhtikuussa tästä toivelistakirjastani englanninkielisen kappaleen (http://www.bookcrossing.com/journal/14504933/), joten tämä kappale taitaa lähteä kiertoon.
(http://www.bookcrossing.com/journal/12162773/) ja tykästyin kirjailijaan. Tämän kirjan luin jo useampi viikko sitten, sen rekisteröinti ja journalointi vain jäivät.
Luin tästä kirjasta aikanaan varmaankin sanomalehdestä, siis sen uutisen, että kirja jaetaan kaikille Suomen ysiluokkalaisille. Samassa lehtijutussa oli aika ankaraakin kritiikkiä siitä, onko kirja Suomessa tarpeen. Sitä pidettiin vanhanaikaisena, sillä moni Adichien mainitsema tasa-arvo-ongelma on meillä jo kaukaista historiaa. Näin onkin esimerkiksi kotitöiden suhteen. Afrikassa miehelle on kunniakysymys pysyä kaukana keittiöstä, mutta eiköhän Suomessa jokainen alle 60-vuotias mies (plus sitä vanhemmat leskeksi jääneet) osaa jotain ruokaa laittaa tai ainakin lämmittää ruokansa. Ainakin 1980-luvulla kotitalous oli kaikille pakollisena kouluaineena seiskaluokan ajan, kyllä vuodessa aika monta ruokalajia ehdittiin oppia valmistamaan, ja koska kotitaloudessa oli vähemmän lukemista ja pingottamista, suuri osa pojista valitsi sen valinnaisaineeksi kasi- ja ysiluokille :) Ko. seiskaluokan kirjan perusreseptejä käytin muuten parikymppisenä omassa kodissanikin :)
Joiltain osin kirja siis tuntuu länsimaiselle lukijalle turhalta, mutta ei suinkaan kokonaan. Monenlaista lasikattoa on meilläkin, naisille nyt kertakaikkiaan on varattuna eri roolit kuin miehille *mur*. Kaikkein hurjin ja ikävin ajatus kirjaa lukiessa oli kuitenkin se, miten kaukana minkäänlaisesta, edes pinnallisesta tasa-arvosta maailmalla, ml. Afrikassa ollaan. Meillä ne naisten eteen esimerkiksi urakehityksessä nousevat esteet ovat aluksi piilossa, muualla eriarvoisuus on kaikkialla näkyvää: tytär ei saa käydä koulua (vaikka veli saa), ei harrastaa mitä haluaa, ei valita puolisoaan, nainen ei saa käydä työssä (ilman puolison lupaa), naiselta evätään terveydenhuolto (vain perheen miehet pääsevät lääkäriin) jne. Meillä kantasuomalaisilla ei - sukupuolesta riippumatta - käy edes mielessä, että tytöt ja pojat olisivat noissa asioissa eriarvoisia, mutta onhan meilläkin nyt iso maahanmuuttajien joukko, joiden kautta nämäkin asiat ovat arkipäivää päiväkodeissa ja kouluissa. Nämä ongelmat näyttävät meillä koskevan yksinomaan muslimimaahanmuuttajia. Aasiassa ja muualla, mistä Suomeen muutetaan, tasa-arvo arjen perusasioissa on selkeästi pidemmällä.
Todelliseen tasa-arvoon on meillä Suomessakin vielä matkaa, onhan naisen eurokin edelleen vain 83 senttiä, joten ei tämä kirja ihan turha ole. Toisekseen Adichie nostaa esiin sen, että tasa-arvon puute rajoittaa myös miehiä, ts. heiltä odotetaan stereotyyppistä käyttäymistä. Totta tuokin, mutta niin kauan kuin naiset kokevat todellisia kärsimyksiä ja jopa kuolevat sukupuolensa takia, en jaksa surra miesten henkistä kipuilua.
Osallistun kirjalla lii5an Aakkosten lukuhaasteeseen. Sain Oslon Bookcrossing-konventiossa huhtikuussa tästä toivelistakirjastani englanninkielisen kappaleen (http://www.bookcrossing.com/journal/14504933/), joten tämä kappale taitaa lähteä kiertoon.
Kirja varattu Peoniolle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa.
Peoniolle illan hiihtolomamiitissä Roasbergilla, hyviä lukuhetkiä!
Kiitos kirjasta ja seurasta mukavassa miitissä!
