Kustantajan nettisivuilta:

"Markus kasvaa tiukan uskonnollisessa mutta lämminhenkisessä perheessä kolmen siskonsa kanssa. Kesät kuluvat Porkkalanniemen kesäparatiisissa, talvisin itähelsinkiläisestä lähiöstä lähdetään soittotunnille tai seurakunnan kokouksiin. Lahjakas pikkusisko Ellen soittaa jo nuorena isojen orkestereiden solistina, ja hänelle odotetaan kansainvälistä uraa.

Kun Markus on aikuisuuden kynnyksellä, perhe hajoaa. Ellenin upeasti soiva viulu vaikenee, eikä kaksoissisko Carolan nimeä enää mainita. Markus lähtee Yhdysvaltoihin töihin ja jää sinne kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Vien sinut kotiin asettaa vastakkain uskonnon säännöt ja perheenjäsenten välisen rakkauden. Se kertoo sisarusten murenevista siteistä, yhteisön pelottavasta vallasta sekä läheisistä, joista tulee menneisyyden aaveita.

Tiheätunnelmainen ja kaunis esikoisromaani palkitsee hyvien tarinoiden ystäviä, jotka haluavat pohtia itsensä pettämistä, oman ajattelun löytymistä ja sitä, kuka vierelle viimein jää. "

Atena, 2017.

Vahva, ihailtavan rohkea ja puhutteleva esikoisteos, joka jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa. Yksi vuoden parhaita lukukokemuksiani. Nautittavaa kerrontaa, joka houkutteli lukemaan kirjan melkein yhdeltä istumalta. Monet viulukappaleet ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta haluan palata kirjaan uudelleen kuunnellen samalla kirjaan liittyvän musiikin - löysin kirjan lopusta 'ääniraidan' vasta päästyäni viimeiselle sivulle.

*****

Teen tästä kirjaringin, laitan tähän mukaan ilmoittautuneet osallistujat ja muokkaan heidän järjestystään toiveiden ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Lukuaikaa aiempaan tapaan 1 kk/lukija.

Osallistujat (edit 211017):

* Flower78 (Kerava)
* Annimanni (Helsinki)
* Mutteri (Nastola)
* outa1977 (Sastamala)
* Hambo (Tampere)
*

-> palautus lukutuolille (Tampere)

Kirjarinki lähtee matkaan! Muutin vähän rinkijärjestystä, kun Flower78 tulee käymään Tampereella ja kirja pääsee siis liikkeelle ilman postituksia.

Kirja on nyt minulla. Kiitokset, lukutuoli!

Upea, koskettava ja surumielinen kirja. Sain juuri luettua kirjan loppuun ja olen edelleen sen tunnelmissa. Lukiessani näin kohtaukset kuvina, tarinan voisi hyvin kuvitella elokuvana. Lukemisen jälkeen kävin kuuntelemassa kirjassa mainittua klassista musiikkia ja totesin muutaman niistä tutuksi, vaikka tekstin seassa ne eivät sanoneetkaan minulle mitään. Eniten ajattelunaihetta minulle antoi perheen ja uskonnon yhteys ja erityisesti tilanne, jossa perheen jäsen erotetaan tai eroaa liikkeestä. Henkilöistä jäi päällimmäisenä mieleen huippulahjakas Ellen ja hänen kohtalonsa. Ellenin pikkuvanhat kommentit monesta asiasta huvittivat.

Kiitokset lukutuoli, kun teit kirjasta ringin ja sain lukea tämän. Selvittelen nyt, että miten saisin tämän seuraavalle lukijalle.

Annan kirjan Annimannille kirjamessuilla.

Kiitos, kirja on nyt minulla.

Hieno esikoinen! Kauniisti kirjoitettu ja kiinnostava kurkistus uskonnolliseen yhteisöön, josta luulee tietävänsä paljonkin – eikä sittenkään tiedä. Mutta vielä enemmän tämä oli kertomus perheestä ja perhesuhteista ja myös musiikista. Kuvaukset Ellenin soitosta olivat ehkä kirjan upeinta antia, vaikka yksittäisistä kohtauksista mieleenpainuvin olikin alun avantouintikuvaus. Huh.

Luin kirjaa enimmäkseen lentokoneessa ja -kentällä, joten en pystynyt kuuntelemaan soundtrackia samanaikaisesti. Taidankin ottaa siitä sivusta kuvan, että voin kuunnella sen jälkikäteen. Paljonhan siinä olikin ihan tuttuja sävellyksiä mukana.

Kiitos ringistä, lukutuoli!

Kirja saapui minulle kiitos ringin aloittajalle ja kirjan minulle lähettäneelle. Laitan päälimmäiseksi lukupinoon.

Onpas hienoa, että on Bookcrossing. Ilman Bookcrossingia en varmaankaan olisi törmännyt tähänkään kirjaan. Kirja oli upea lukukokemus. Ellenin viulun soitto kuului tekstistä, musiikki soi päässä lukiessani. Uskonnollisen yhteisön arkea oli kuvattu totuuden tuntuisesti muttei osoittavasti. Perheyhteys oli mahtava asia. Jos halua on, yhteys voi löytyä vuosienkin jälkeen ja säilyä aina.
Mitähän olisi lukea kirjaa musiikin oikeasti soidessa taustalla.

Kirja lähtee maanantaina Outalle.

Kirja on nyt täällä minulla. Saapui hyvin paketoituna perille. :)

Tämä oli erinomainen esikoinen. Todella puhutteleva, ajatuksia herättävä, kaunis ja rujokin, mieleenpainuva teos.
Kaikesta huomaa, että Kalland on kirjoittanut kirjan todella huolellisesti ja tehnyt hyvin taustatyön.
Ääniraita tukee hyvin kirjaa (en kuunnellut, mutta on mielestäni johdonmukainen/hyvin ajateltu) ja musiikkikuvaukset kirjassa tuntuivat käsinkosketeltavan eläviltä.

Lähtee seuraavalle lukijalle mahdollisimman pian.

Kirja lähtee postin matkassa Hambolle.

Kirja Tampereella, kiitos outa1977.
Toivottavasti ehdin jouluna tai Uudenvuoden pyhinä lukea.

Loppiaispyhä meni tämän upean esikoisteoksen parissa.

Suomenruotsalainen Markus Douglas on edennyt pitkälle Jehovan todistajien kansainvälisessä organisaatiossa Brooklynissa. Juuri ennen ratkaisevaa organisaation sisäiseen vallankaappaukseen liittyvää äänestystä Markus saa kaksi viestiä. Ensimmäisessä kerrotaan, että hänen siskonsa Sofia on kuollut Suomessa. Toinen viesti tulee naiselta nimeltä Ellen Leblanc joka kertoo olevansa Markuksen aikuinen tytär.

Tästä lähtötilanteesta Markus alkaa kertoa perheestään, seurakuntaelämästä, urastaan ja rakkauksistaan. On isoja salaisuuksia ja arvoituksiakin, jotka vaikuttavat läpi koko romaanin. Lukija koukutetaan vahvasti heti alkusivuilla Douglasien mökkinaapurin ja nuoren Markuksen parhaan ystävän Timo Auramon karmivalla kohtalolla. Lapsuuden kesät merenrannalla ja talvet Helsingissä sekä aikuisuus eri puolilla Yhdysvaltoja lomittuvat.

Kalland avaa Jehovan todistajien seurakuntaelämää, organisaatiota aivan huippua myöden sekä opin vaikutusta tavallisten ihmisten arkeen. Sääntöjä noudatetaan tarkasti, koska yhteisön rangaistukset ovat hurjia. Pahin on erottaminen perheestä ja suvusta.

Markus kuvaa lämminhenkistä perhettään ja sisarussuhteitaan. Äiti jää kaukaiseksi taustahahmoksi, isä on perheen pää ja odottaa Markuksesta miehistä miestä. Sisarukset ovat tärkeitä Markukselle ja musikaalista Ellen sisarta kirjailija kuvaa monisanaisesti. Tuttuja olivat useat Ellenin soittamat viulukonsertot ja Sibeliuksen viulukonsertto opus 47 on yksi kauneimmista viulukonserteoista joita tunnen.

Loppujen lopuksi Markus oli aika yksinäinen mies. Hän ei onnistunut rakkaussuhteissaan mutta kirjan lopussa tutustuminen omaan tyttäreen ja varsinkin tyttärentyttäreen Rubyyn tuo hänen elämäänsä tarkoitusta.

Kirjan teksti on helppolukuista ja selkeää, jäsenneltyä. Uskonnollinen aihepiiri oli minulle vierasta joten sain myös uutta tietoa Jehovan todistajien yhteisöstä. Jään odottamaan Kallandilta seuraavaa kirjaa, toivottavasti sellainen joskus ilmestyy.

Kiitos lukutuolille kirjan ringittämisestä.

Kirja palautuu omistajalleen sopivana ajankohtana.

Kirja palautuu lukutuolille tämän päivän Tre miitissä.
Kiitos mahdollisuudesta lukea tämä mielenkiintoinen kirja.

Kirja palautui kierrokseltaan ja jää pysyväishyllyyni. Kiitos kommenteistanne, rinkiläiset :)