"Romanttinen, jännittävä, ilkikurinen

Mies merten takaa saapuu keisarin Helsinkiin sekoittamaan säädyt ja suunnitelmat. Varakas tehtailija hämmentää pikkukaupungin seisovaa vettä ja neitojen sydämiä.

Augusta on kaunis, rikas ja ylhäinen. Carolina on kaunis ja rikas, mutta ei ylhäinen. Dorotea on kaunisa ja ylhäinen mutta ei rikas. Julia on ylhäinen mutta ei kaunis eikä rikas. Jokaisen on löydettävä aviomies empireajan Helsingistä. Vanhanpiian kohtalo on tyly."

---
Tämä oli hyvä kirja, mutta lukiessa tuli mieleen, että eri säätyeroihin kuuluvien ihmisten kohtaamisesta olisi voinut ottaa enemmänkin hupia irti. Nykyisessä englannin valtaamassa maailmassa kuulostaa vähän erikoiselta se, että suomalaisille aatelisnaisille on aikanaan opetettu kotona ranskaa. Hyvä toki, että on ollut opetusta, mutta mihin ihmiset ovat silloin ranskaa käytännössä muuten käyttäneet kuin keskinäiseen hienosteluun?

Kirja lähti tänään kuriirin mukana Tampereelle miittiin vietäväksi/vapautettavaksi.

Nappasin kirjan eilen Tampereen miitistä. En ole ennen lukenut Kaari Utrion kirjoja, mutta kiinnostuin tästä kirjasta :)

Oli oikein viihdyttävä kirja, jonka luin aika lyhyessä ajassa. Mielenkiintoista historiaa tuli taas samalla opittua. Onneksi nykyaikana naimattomalla naisella on helpompaa eikä esimerkiksi tarvitse holhoojaa tai esiliinaa aina kun tapaa miespuolisen henkilön ;) Tämän lukukokemuksen perusteella voisin kuvitella lukevani muitakin Kaari Utrion kirjoja :) Helmet-lukuhaasteeseen 2018 kirja sopii kohtaan 42: Kirjan nimessä on adjektiivi

Juuri tätä Utriota olen joskus katsellut, että voisi joskus lukea, joten otin miitistä.

Kirvanalle vastauksena, että juuri ranskahan oli erityisesti Euroopan lingua franca ja sitä osattiin/käytettiin yleisesti myös esim. Ruotsin ja Venäjän hoveissa ja luultavasti Suomessakin luettiin myös ranskankielistä kirjallisuutta. Ranskaa osaamaton aatelisnainen olisi ollut suunnilleen sivistymätön.