Sininen hatturasia
3 journalers for this copy...
Karisto, 2011.
Kaksikymmenluvun tunnelmia pikkukaupungin kaduilla
On kulunut vajaa kymmenen vuotta Kirjepostin ajoista. Leskeksi jäänyt lyseon lehtori Yrjö Martiskainen on nainut tyttökoulun punatukkaisen ranskanopettajan Inga Forssin,
koulutyttöjen haaveiden kohteesta, maisteri Martti Fagerista, on tullut tiukkailmeinen suojeluskuntapäällikkö, rouva Ramstedt on muuttanut kaupungista naituaan kirjeitä lähettelevän merikapteeninsa ja Liisu on lähtenyt Amerikkaan ja postittelee sieltä haltioituneita kirjeitä Martiskaisten piialle. Muoti vie naisilta muodot, pitkiä hiuksia leikataan polkkatukaksi ja pikkukaupungin kaduilla näkyy automobiileja.
Sininen hatturasia on itsenäinen jatko pari vuotta sitten ilmestyneelle Kirjepostiaromaanille. Uuden kirjan tapahtumat mahtuvat jälleen yhteen päivään, mutta takaumien avulla kirjailija luo eheän kuvan kuluneista vuosista. Päähenkilöt ovat vaihtuneet, mutta monia tuttuja tulee vastaan pikkukaupungin kaduilla. Aikakauden ilmapiiri valloittaa ja tempaa mukaansa, ja kirjan lämmin tunnelma pitää lukijan otteessaan pitkään.
Tämä kirja oli kuin vanha suomalainen elokuva, viihdyttävää, rentouttavaa luettavaa. Kirjailija hallitsee hyvin historian, joten lukija saa todentuntuisen ajankuvan kirjan viihteellisyydestä huolimatta. Tekee mieli lukea muitakin kirjailijan kirjoja.
Kaksikymmenluvun tunnelmia pikkukaupungin kaduilla
On kulunut vajaa kymmenen vuotta Kirjepostin ajoista. Leskeksi jäänyt lyseon lehtori Yrjö Martiskainen on nainut tyttökoulun punatukkaisen ranskanopettajan Inga Forssin,
koulutyttöjen haaveiden kohteesta, maisteri Martti Fagerista, on tullut tiukkailmeinen suojeluskuntapäällikkö, rouva Ramstedt on muuttanut kaupungista naituaan kirjeitä lähettelevän merikapteeninsa ja Liisu on lähtenyt Amerikkaan ja postittelee sieltä haltioituneita kirjeitä Martiskaisten piialle. Muoti vie naisilta muodot, pitkiä hiuksia leikataan polkkatukaksi ja pikkukaupungin kaduilla näkyy automobiileja.
Sininen hatturasia on itsenäinen jatko pari vuotta sitten ilmestyneelle Kirjepostiaromaanille. Uuden kirjan tapahtumat mahtuvat jälleen yhteen päivään, mutta takaumien avulla kirjailija luo eheän kuvan kuluneista vuosista. Päähenkilöt ovat vaihtuneet, mutta monia tuttuja tulee vastaan pikkukaupungin kaduilla. Aikakauden ilmapiiri valloittaa ja tempaa mukaansa, ja kirjan lämmin tunnelma pitää lukijan otteessaan pitkään.
Tämä kirja oli kuin vanha suomalainen elokuva, viihdyttävää, rentouttavaa luettavaa. Kirjailija hallitsee hyvin historian, joten lukija saa todentuntuisen ajankuvan kirjan viihteellisyydestä huolimatta. Tekee mieli lukea muitakin kirjailijan kirjoja.
Vien kirjan Porin miittiin. Toivon, että Annelis kuriroisi kirjan Taryalle.
Sain tämän Annelikselta illan kirjanvaihtomiitissämme, kiitos sekä lähettäjälle että kuriirille!
Nappasin kirjan siis Rantakassista 2018 ja aika mainio nappaus se olikin, kirjan takakannessa kun lukee, että se on itsenäinen jatko Autereen esikoisromaanille Kirjepostia. Minulla nimittäin on se odottamassa TBR-pinossani :D Varaanko kirjan Sinulle, myrtillus? ;)
http://www.bookcrossing.com/journal/12906971/
Nappasin kirjan siis Rantakassista 2018 ja aika mainio nappaus se olikin, kirjan takakannessa kun lukee, että se on itsenäinen jatko Autereen esikoisromaanille Kirjepostia. Minulla nimittäin on se odottamassa TBR-pinossani :D Varaanko kirjan Sinulle, myrtillus? ;)
http://www.bookcrossing.com/journal/12906971/
Otin joulunviettoon mukaani kaksi kirjaa; sen toisen ehdin lukea, mutta tätä kirjaa vain aloittelin. Tänään kotiin palattuani luin sen loppuun, tai no siis luin kirjaa ensin kotona, sitten junassa ja kahvilassa :D Muistin kyllä jouluaattona reissukirjoja valitessani, että minulla on tätä edeltäväkin osa TBR-hyllyssäni, mutta enpä ole tainnut ainuttakaan kirjasarjaa lukea järjestyksessä, olivatpa kirjat sitten itsenäisiä osia tai eivät ;)
Autere oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta tämän lukukokemuksen perusteella tartun kyllä mielelläni hänen muihinkin kirjoihinsa. Tässä kaksikymmenluvulle sijoittuvassa kertomuksessa on mielenkiintoinen kokoelma pikkukaupungin henkilöhahmoja ja vaikka tarinan tempo on rauhallinen eikä kirjassa suurensuuria tapahdu, juuri nuo erilaisten ihmisten tuntemukset sekä pienet ja vähän isommatkin tapahtumat heidän elämässään ovat kiinnostavia.
Kertomus sijoittuu siis melkein sadan vuoden taakse, sisällissodan jälkeiseen aikaan ja kieltolain aikaan. Ajankohta näkyy muun muassa siinä, että tyttökoulun ranskanopettajattarellekin rouvaksi ryhtyminen tarkoittaa "asemaan pääsemistä". Autere toki on syntynyt vasta 1940-luvulla, mutta luotan Sonjan ja hänen äitinsä näkemykseen säästäväisyydestä pari vuosikymmentä aiemmin - ja olen sitä paitsi samaa mieltä :D Jaa niin no, kirjoja ei kai lasketa tarpeettomiksi..? :P
"Tietysti heidän täytyy olla säästäväisiä. Martin palkan täytyy riittää kaikkiin menoihin, mutta äiti sanoo aina, että saita ei saa olla:
"Säästäväisyys ei tarkoita sitä, että tarvitsee tulla toimeen ilman kodin mukavuutta edistäviä tavaroita ja välineitä. Se tarkoittaa sitä, että ei osteta mitään tarpeetonta eikä anneta tavaroiden mennä pilalle hoidon puutteessa.""
Kirjassa oli paljon kodikasta ja tuttua, kuten nyt vaikka talviomenoiden säilöminen joulua varten - ei muuten onnistunut tänä vuonna, omenasato oli aivan järjettömän suuri ja metsään kannettiin satoja ämpärillisiä, mutta hyviä omenoita ei löytynyt, ei myöskään talviomenapuista - ja ne hyllypaperit. Olen varmaan viimeistä sukupolvea, jolla on keittiönkaapeissa hyllypaperit :D Kirjan tarinassa ne olisi pitänyt vaihtaa vuosittain, minä laitoin omani tähän asuntoon 17 vuotta sitten muuttaessani ja ne ovat edelleen puhtaat ja hyvät. Nyt kun ajattelen asiaa, tuskin seuraavaan asuntoon enää niitä papereita minäkään laitan :D Paitsi jos unelmani maallemuutosta Tammelaan joskus toteutuu, yli 120 vuotta vanha talo vaatii kyllä ne hyllypaperit.. ;)
Osallistun kirjalla Kahavia..-haasteeseen (Autere on syntynyt Loimaalla).
Autere oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta tämän lukukokemuksen perusteella tartun kyllä mielelläni hänen muihinkin kirjoihinsa. Tässä kaksikymmenluvulle sijoittuvassa kertomuksessa on mielenkiintoinen kokoelma pikkukaupungin henkilöhahmoja ja vaikka tarinan tempo on rauhallinen eikä kirjassa suurensuuria tapahdu, juuri nuo erilaisten ihmisten tuntemukset sekä pienet ja vähän isommatkin tapahtumat heidän elämässään ovat kiinnostavia.
Kertomus sijoittuu siis melkein sadan vuoden taakse, sisällissodan jälkeiseen aikaan ja kieltolain aikaan. Ajankohta näkyy muun muassa siinä, että tyttökoulun ranskanopettajattarellekin rouvaksi ryhtyminen tarkoittaa "asemaan pääsemistä". Autere toki on syntynyt vasta 1940-luvulla, mutta luotan Sonjan ja hänen äitinsä näkemykseen säästäväisyydestä pari vuosikymmentä aiemmin - ja olen sitä paitsi samaa mieltä :D Jaa niin no, kirjoja ei kai lasketa tarpeettomiksi..? :P
"Tietysti heidän täytyy olla säästäväisiä. Martin palkan täytyy riittää kaikkiin menoihin, mutta äiti sanoo aina, että saita ei saa olla:
"Säästäväisyys ei tarkoita sitä, että tarvitsee tulla toimeen ilman kodin mukavuutta edistäviä tavaroita ja välineitä. Se tarkoittaa sitä, että ei osteta mitään tarpeetonta eikä anneta tavaroiden mennä pilalle hoidon puutteessa.""
Kirjassa oli paljon kodikasta ja tuttua, kuten nyt vaikka talviomenoiden säilöminen joulua varten - ei muuten onnistunut tänä vuonna, omenasato oli aivan järjettömän suuri ja metsään kannettiin satoja ämpärillisiä, mutta hyviä omenoita ei löytynyt, ei myöskään talviomenapuista - ja ne hyllypaperit. Olen varmaan viimeistä sukupolvea, jolla on keittiönkaapeissa hyllypaperit :D Kirjan tarinassa ne olisi pitänyt vaihtaa vuosittain, minä laitoin omani tähän asuntoon 17 vuotta sitten muuttaessani ja ne ovat edelleen puhtaat ja hyvät. Nyt kun ajattelen asiaa, tuskin seuraavaan asuntoon enää niitä papereita minäkään laitan :D Paitsi jos unelmani maallemuutosta Tammelaan joskus toteutuu, yli 120 vuotta vanha talo vaatii kyllä ne hyllypaperit.. ;)
Osallistun kirjalla Kahavia..-haasteeseen (Autere on syntynyt Loimaalla).
Journal Entry 6 by Tarya at Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Thursday, January 17, 2019
Journal Entry 7 by sigyn22 at Kaarina, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Friday, January 18, 2019
Nappasin miitistä.
Ajattelin viedä äidilleni luettavaksi.
Ajattelin viedä äidilleni luettavaksi.
Journal Entry 8 by sigyn22 at Kaarina, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Saturday, January 19, 2019
Vein äidille luettavaksi
Journal Entry 9 by sigyn22 at Wäinö Aaltosen museo in Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Wednesday, June 17, 2020