Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.

Mikaelin ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa luokseen, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin.

Yhdistellen ikivanhaa mytologiaa ja uusinta luonnontiedettä Johanna Sinisalo maalaa hurjan ja oudolla tavalla puoleensavetävän vaihtoehtohistorian, joka jää kihelmöimään lukijan mieleen vielä pitkään jälkeenpäin. Ihmisen ja eläimen, kulttuurin ja luonnon, modernin maailman ja tarunhohtoisten muinaisaikojen rajat hämärtyvät tavalla, joka pelottaa ja kutkuttaa - pakottaa meidät katsomaan uusin silmin itseämme ja ympäröivää todellisuutta.

Olen itse lukenut aiemmin tämän niteen ja pidin kirjasta kovasti.

Onnea, olet löytänyt vapauttamani kirjan! Se on nyt sinun - voit pitää sen, antaa tuttavallesi tai vapauttaa edelleen. Kiitos kun ilmoitit löytäneesi kirjan! Jos haluat, olet tervetullut liittymään BookCrossing.comiin.

Hyviä lukuhetkiä!

P.S. Tervetuloa suomenkieliselle keskustelufoorumille!

Peikko sai jäädä Columbukseen tällä kertaa.

Tämä tuli luettua Kumpulan lukupiirissä toistakymmentä vuotta sitten. Siellä tuli kommenttia, että ylpeä pitää olla maasta, jossa on näin rikas kansankulttuuri, mistä ammentaa. Itselleni kirja oli lähdekriittisyyden oppitunti: meille voidaan uskotella vaikka mitä, kunhan lähdeteokset väärennetään. Ilmeni siis, että peikkoja on olemassa.