Kirja on euron kirpparilöytö. Olen muutaman kirjailijan teoksen lukenut ja pitänyt.

Takakannesta: "Vanhojen koulukavereiden kohtaaminen ei suju puhtaan auvoisesti. Mutta Katariinan avuksi juoksevasta Mikosta tulee naisen tuki ja turva. Sitä Mikko on toivonutkin, kouluvuosista asti.
Muutaman päivän ajan Mikko ja Katariina kietoutuvat yhä tiukemmin toisiinsa ja muistoihinsa. Heti alussa kylvetty pedon siemen ei jää iduksi, vaan siitä kasvaa täysiverinen tragedia."

Kirja kulki tasaisesti loppuun asti. Jotenkin Palviaisen tekstiä on niin helppo lukea. Ei mitään turhan kruusattua.
Matkan varrelle oli siroteltu laulujen sanoja, ehkä se oli yksi kantava idea tässä kirjassa -soluttaa ne muuhun tekstiin, kuten kirjan nimikin jo viittaa. Ideana ihan ookoo, mutta ne paikoin vähän töksähtivät. Yhdessä kohdassa häiritsi, että oli heitetty Katariinan sanastoon sellaisia nuorison käyttämiä termejä kuin omg,lol ja kvg. Muistin lukiessani lukeneeni joskus arvostelun missä myös tästä mainittiin. Olisi voinut jättää pois...kuulosti aika..no, hölmöltä. Kirja ja luvut olivat sopivan mittaisia.
Kirjan asetelmat olivat mielenkiintoiset (nykyinen ja mennyt kulkivat tarinassa rinnakkain) ja muistui siinä matkalla mieleen asioita omasta lapsuudesta. Kuten dx-kuuntelukerhot. :D Meidänkin koulussa sellainen oli. Nykylapselle täysin utopiaa.
Tämä lähtee seuraavaksi Espooseen. Mukavia lukuhetkiä.

Kiitoksia, kirja saapui perille turvallisesti!

Tämä jätti vähän ristiriitaisen olon. Toisaalta sujuvaa tekstiä ja nopealukuinen tarina, mukaansatempaavakin, mutta toisaalta tarina jätti minut jotenkin kylmäksi. En saanut henkilöistä otetta, minkä tietysti loppuratkaisu osaltaan ehkä selittikin. Olin juuri miettinyt erityisesti joidenkin hahmojen epäuskottavuutta ja sitten selvisikin, miksi näin oli. Ehkä lopetus oli myös rakennettu jotenkin hätäisesti. Olisiko sitä voinut jotenkin hienovaraisesti pohjustaa (vrt. Tšehovin ase)? Toki toden ja kuvitelman, oikeiden muistikuvien ja väärien tulkintojen ja mielenhäiriön ristikudelmasta voi saada kirjalle kiinnostavankin teeman, mutta se jäi minusta tässä jotenkin epämääräiseksi huojunnaksi. No, kaikesta tästä huolimatta luin kirjan kuitenkin ihan mielelläni ja nopeasti loppuun asti :)

Huom! Kirjan nimi on Mitä ikinä *keksitkin* pelätä, jos haluat outa1977 sen korjata kirjan tietoihin.

Vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että nappasin miitistä mukaani.

Muoks. Seuraavaksi toivelistahipan kautta Saka74:lle.

Sujuvaa tekstiä oli oikein mukava lukea, mutta jotenkin koko ajan mietti, onko tämä lintu vai kala. En tiedä sitä oikein vieläkään, mutta ihan ovelaksi tarinaksi tämä osoittautui.

Helmet-lukuhaaste 2022: 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

Miitissä seuraavalle. Hyviä lukuhetkiä kesään!

Kiitos toivekirjasta ja miittiseurasta! Olen muutamasta lukemastani Palviaisen teoksesta tykännyt.