Sivulta kirjasampo.fi:

Sanna ja Peter, kaksi muukalaista Ruotsin maaperällä, käyvät vuoden ajan kiihkeää kirjeenvaihtoa ja tapaavat muutaman kerran. Nainen heittäytyy suhteeseen kokonaisvaltaisesti, käy sen myötä läpi oman tunne-elämänsä vaiheita ja löytää myös seksuaalisuutensa uudelleen. Mies pysyy suhteen loppuun asti ja sen päätyttyä arvoituksena niin Sannalle kuin lukijalle.

"Sanna ajatteli että he tapasivat toisensa ei-kenenkäänmaassa, kielessä joka ei ollut kummankaan oma. Molemmat ajattelivat nopeasti ja elävästi kielellä jota toinen ei ymmärtänyt." (S. 131)

Jo vuonna 1970 shoppailu tunnettiin eräänlaisena terapiamuotona:

"Suhtaudu aina vakavasti naisen ostoksiin, ne ovat muuta kuin miltä näyttävät, ne ovat psyykkistä tapahtumaa." (S. 139)

10.5.1957 Meriluoto kirjoittaa päiväkirjassaan: ”Olen bergtagen, besatt, riivattu, kirjoitan kirjeitä kuin hullu, aamusta iltaan, päivästä toiseen – ja olen onnellinen, rakastunut, rikas, täpötäynnä ja kaikki järjettömästi ja ilman katetta”. Vajaan vuoden kestävä, intensiivinen rakkaus Mart Sarnetiin ja suhteen tyly loppu synnyttävät romaanin Peter-Peter (Erään rakkauden asiapaperit). Romaani koostuu Sannan kirjeistä Peterille. Sanna on pikkukaupungin kirjastonhoitaja, leski ja yksinhuoltaja, ei enää niin nuori. Peter on lääkäri ja runoilija, keski-ikäinen perheenisä. He kumpikin ovat Ruotsissa asuvia ulkomaalaisia. Kirjasta kehkeytyi kirjallinen skandaali sekä Ruotsissa että Suomessa. Miksi? Sitä on nykyään enää vaikea ymmärtää. Joka tapauksessa ainakin kuukautisista kertovat kohdat poistettiin romaanista. (Ote Virve Miettisen Meriluoto esittelystä)

Varattu toivelistahipassa outa1977:lle

Otin tämän viime vuonna kirjaston vaihtohyllystä ja huomasin vasta, kun aloin lukea, että tässä on jokin omituinen haju. No olen lukenut kirjaa työmatkoilla mm. ulkona juna-asemilla, joten toivottavasti hajuhaitta on edes vähän pienentynyt. Itse kirjaan...

En ole ennen lukenut Meriluodon teoksia ja tämän otin mukaani, koska kirjan nimi oli jostain jäänyt päähäni. Kirjailija osoittautui hyvin mieluisaksi uudeksi tuttavuudeksi, sillä pidin kirjasta melko paljon. Ymmärrän, että kirja on julkaisuajankohtanaan herättänyt kiivasta keskustelua. Meriluoto kirjoittaa asioista rohkeasti ja sujuvasanaisesti, ja pidin siitä, että Sannan ja Peterin kirjeenvaihdosta oli vain Sannan kirjeet Peterille. Lukija sai näin hyvän kuvan Sannan elämästä, tunteista ja ajatuksista. Ainoan miinuksen annan kirjan lopussa olleesta puhekielisestä osuudesta.

Toivekirja sujahtaa postilaatikkoon, vaikkei se sieltä ennen maanantaita lähdekään. Hyviä lukuhetkiä ja aurinkoista kevättä!

Kiitos toivelistakirjasta. :)

Lukiessani huomasin, että kirja tosiaan hieman tuoksahtaa. Vähän jollekin vanhan naisen hajuvedelle tms. No..eipä tuo liiaksi haitannut.
---
Itse kirjaan sitten..
Tässä näkyi hyvin, miten rakastuminen/hullaantuminen vie naiselta jalat alta. Mies on hallitsevampi osapuoli ja naista viedään kuin pässiä narussa. Kirjan edetessä nainen suorastaan taantuu ja tarina muuttuu koko ajan naiivimmaksi. Sakan kanssa samaa mieltä, että se puhekielinen osuus lopussa ei oikein istunut kokonaisuuteen. Hyvin kirjoitettu kirja, mutta runoilijana hän on mielestäni enemmän edukseen.
Helmet lukuhaasteessa tämä menee kohtaan: rakkausromaani.

Ps. Upea juttu, että Meriluoto on elänyt jo 95-vuotiaaksi.

Kirja jäi kahvilan tuulikaappiin esitepöydälle.
Onneksi olkoon, olet löytänyt kiertävän kirjan. Voit ottaa sen mukaasi, lukea ja vapauttaa uudelleen jonnekin tai antaa sen jollekin. Olisi kiva kuulla, että kirja on tallessa. Teethän siis pienen merkinnän löydöstäsi. Voit tehdä sen anonyymisti tai rekisteröidä itsellesi nimimerkin osoitteessa www.bookcrossing.com