Alkuperäisteos: The Old Patagonian Express, 1979.
Suomennos: Arto Häilä. WSOY 1980.
467 sivua.

Junamatkoistaan tunnettu Paul Theroux istuu ison matkalaukkunsa kanssa Bostonin maanalaisessa. Se oli ensimmäinen vaihe matkalla, joka ulottui läpi Amerikoiden niin pitkälle kuin rataa riitti. Yli 2 kk myöhemmin hän astui junasta Argentiinan Patagoniassa Esquilin kaupunkipahasessa. Sinne rata loppui.

Takakannen esittelytekstistä: ”Hän loihtii lukijan eteen henkeäsalpaavat Andien maisemat, Guatemalan viheliäiset kotterokylät, kolonialismin rappeutuneen prameuden, Bogotan ja Liman slummien kuvaamattoman kurjuuden, hylätyn aseman yksinäisyyden ja ennen kaikkea ränsistyneiden junavaunujen käsinkosketeltavat tunnelmat…”

Kirjan sisältö:
1. Lake Shore Limited
2. Yksinäinen Tähti
3. Atsteekkikotka
4. Al Jarocho Veracruziin
5. Matkustajajuna Tapachulaan
6. 7.30 Ciudad de Guatemalaan
7. 7.00 Zacapaan
8. Kiskobussi San Salvadoriin
9. Paikallisjuna Cutucoon
10. Atlantin rata: 12.00 Limóniin
11. Tyynenmeren rata: 10.00 Puntarenasiin
12. Balboan Luoti Coloniin
13. Expreso de Sol Bogotáan
14. Expreso Calima
15. Autoferro Guyayaquiliin
16. Tren de la Sierra
17. Matkustajajuna Macchu Picchuun
18. El Panamericano
19. La Estrella del Norte Buenos Airesiin
20. Buenos Airesin maanalainen
21. Expreso Lagos del Sur
22. Vanha Patagonian pikajuna
---

Sain kirjan jo 2011.

Kyllähän minä tämän luin, mutta journalointi näköjään unohtui. Theroux teki matkan niin kauan sitten, että nykyään on varmaan hyvin toisenlaiset näkymät. Minäkin tykkäisin pitkistä junamatkoista, vaikkapa Siperiaan, mutta en yksin halua lähteä. Katselin paikkoja Google Earthistä.

Sokoksen miittiin mukaan.
Lukuiloa!

Kirja on vapautukseni #194 Chanian haasteessa Vapautusten vuosi: Syyskuu

This is my book #90 in the Reduce Mount TBR 2017 -challence by Dove-i-libri.

Otin tämän miitistä miehelleni, joka on junaharrastaja. Kiitos kirjasta.