Pidän kovasti Aila Meriluodon runoista ja siksi tartuin kiinnostuneena tähän hänen päiväkirjanomaiseen romaaniinsa, jonka nimen alaviitteenä on Erään rakkauden asiapaperit.
Jotenkin ymmärsin kirjailijan intohimoista vuodatusta. Tuollainen rakastuminen vie varmasti mennessään ja siinä ei järki välttämättä pelaa. Mutta koska tässä ei toisen osapuolen, runoilija-lääkärimiehen kirjeitä ole esillä (ilmeisesti tosielämässä mies kielsi suhteen ja kirjeiden julkaisemisen) on vaikea ymmärtää tämän yhtäkkistä tylyä päähenkilön jättämistä ilman selityksiä. Tosin niitä voi lukea rivien välistä, olihan kyseessä kaksi perheellistä ihmistä.
Sinänsä kirjailijan tyyli on mukaansa tempaavaa, vallankin luvut "Sannan romaaniluonnoksesta".

Osallistun kirjalla "Suomalaiseen lukuhaasteeseen".