"Vappu Ilmi Inkeri Nurminen on ehtinyt täyttää kahdeksankymmentä vuotta juuri ennen kuolemaansa – mutta hänet löydetään asunnostaan vasta kaksi kuukautta myöhemmin. Vaikka kuolemantapaus todetaan luonnolliseksi, Koskinen vainuaa yksinäisen ja unohdettuna kuolleen vanhuksen taustalta vuosikymmenien takaisen murhenäytelmän, joka odottaa vieläkin selvittämistään.

Samaan aikaan kaupungissa käydään kiistaa vanhan talon purkamisesta. Juuri kyseisen rakennuksen pihasta löytyy miehen ruumis, ja suojelua vaativat aktivistit vaikuttavat tavalla tai toisella osallisilta tekoon. Koskisen on vaikea uskoa sitä, ja hän päättää selvittää molemmat tapaukset perin pohjin. Tuore ja yllättäen syntynyt ystävyys antaa hänen työhönsä aivan uutta voimaa."

***

Olen tainnut kierrättää tätä kirjaa parikin kappaletta aiemmin, mutta pitihän tämä pelastaa Myllyn vaihtohyllystä kuin muistin että joku toivoi sitä.

Kiitos ,että pelastit sen minulle.

Kirja tuli luettua nopeasti.
Nämä Koskis dekkarit ovat kyllä inhimillisä ja mukavia.
Kauheilla veriteoilla ei mässäillä ja poliisin työtä kuvataan ilmeisesti realistisesti.Tai ainakin lukijaa kiinostavasti.

Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!!