Keanu istuu autossaan matkalla kohti myrskyn riivaamaa kaupunkia. Hän etsii Rosea, naista, jonka on jättänyt kuusi vuotta aiemmin. Rosen luota hän toivoo löytävänsä merkityksen elämälleen.

Hurrikaani lähestyy New Orleansia ja kaupungin asukkaat lähtevät pakoon. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta voi jättää kotiaan. Niiden jotka jäävät kaupunkiin, on kohdattava hirmumyrskyn raivo yksin, sillä apua ei ole tulossa. Miltä näyttää ihmisluonto, kun pelko katastrofin edessä saa kaikki sosiaaliset ja moraaliset tavat murenemaan?

Laurent Gaudé piirtää eteemme maailmanlopun maiseman, jossa tuhoon tuomitun kaupungin asukkaat yrittävät selviytyä myrskystä ehjänä. Kirjassa seurataan kymmenkuntaa kaupunkiin jäänyttä ihmistä, joiden tarinat kohtaavat ja risteävät keskenään. Heidän kertojaäänistään muodostuu kokonaisuus, joka on omilleen jätetyn New Orleansin hätähuuto.

Hurrikaani on komea romaani, jossa sekoittuvat tragedian ankaruus ja tarinankerronnan hyvää tekevä voima.

Meinasin ensin vapauttaa kirjan lukematta, mutta tämän kappaleen journalien innoittamana päädyin kuitenkin lukemaan sen. Hyvä kirja, vaikka minuun se ei ihan yhtä suurta vaikutusta tehnytkään kuin noihin tuon toisen niteen lukijoihin.

Tarjolle pks-vakiomiittiin

Nappasin mukaan pks miitistä.

Tämä meni minulla siihen ihan mukava -kategoriaan. Varsin mielenkiintoinen aihe, tuo Katriina ja sen jalkoihin jääneiden ihmisten kohtalo, joskaan kirjana tämä ei ollut mielestäni erityisen mieleenpainuva. Sen verran kuitenkin herätti ajatuksia että piti oikein googlella tarkistaa jätettiinkö Katriinan armoille todellakin vankeja selleihinsä. Ja ilmeisesti jätettiin. Tai näin ainakin on raportoitu, viranomaiset eivät tosin ole tainneet tätä myöntää.