Takakansiteksti:

"Ihmissuhdekiemuroita, kirpakkaa huumoria ja lennokkaita juonenkäänteitä.

Neela Naakka työskentelee vuokratuolikampaajana samalla, kun etsii elämälleen suuntaa. Värikäs arki Nappikaupan kadulla pikkukaupungin vanhassa korttelissa imaisee hänet pyörteisiinsä. Juorupeilin takaa kadun väki seuraa Neelan tekemisiä tarkasti, sillä Neelan suutarintalon yläkerrassa sijaitsevaan kotiin liittyy uskomus: jokainen asunnossa 2000- luvulla asunut nuori nainen on löytänyt kadun väestä sen oikean. Vilkkusilmäisiä miehiä ei kadulta puutukaan, mutta onko yhdestäkään valloittamaan Neelan sydäntä?"

Ostin tän pokkarin suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä.

Luvin tän eilen loppuun.
Taattua Tuija Lehtistä, tykkäsin!
Seuraavaks annan tän äidille luettavaks.

Saatavilla-hyllyyn.

Tälle löytyi jo uusi lukija. Vien kirjan huomenna postiin. :)

Kiitos Himskatti.
Toivoin kevyttä lukemista ja tämä varmasti on sitä.

No sitä se juuri oli.
Ihan mukava lukea joskus jotain kevyttäkin. Olihan tässäkin pieni jännitys mukana, ihan pelkkää romantiikkaa en jaksaisi lukea.

En tosiaan lukenut kirjaa "punakynä kädessä", mutta muutama virhe hieman häiritsi.
Alussa mainittiin laulu mestari Miikkulaisesta. Mestari? Sehän on Nestori Miikkulainen.

Guinness oluesta oli tullut Quinness.
Lisäksi jäin miettimään, tehdäänkö jossain kampaamossa raitoja yhä huppumenetelmällä? Oma kampaajani on ainakin siirtynyt jo vuosia sitten folioon.

Nämä eivät ole merkityksellisiä asioita kirjan kannalta, kunhan kiinnittivät huomioni.

Kiitos, Himskatti, tästä lukukokemuksesta, se oli oikein mukava.

Lukuiloa löytäjälle!

Kepeää kevätlukemista!