"Hiihdä ja hukuta huonot tavat! Toimeton voi tiskata! Akkojen sanoja ei ukkokoti käytä! Varokaa, viinalla on nelikulmaiset renkaat!"

Isän laatimat kymmenen käskyä alkavat menettää tehoaan, kun perhe muuttaa Oulun varuskunta-alueelta tavalliselle omakotialueelle ja Antero veljineen tutustuu kasarmin ulkopuoliseen maailmaan. Talvi-iltoina pojat makaavat kinastellen hangessa tuijottamassa ikkunan läpi naapurin televisiota. Kun typpitehdas rähjähtää, koko kaupunginosan väki kerääntyy ihmettelemään yötaivaan outoja värejä.

Murrosikää lähestyvä Antero haaveilee mokkakengistä ja napahousuista, kokee ensimmäiset kaukorakkaudet ja ahdistuu, kun pitäisi käyttäytyä miehen tavoin. Mutta kutsumus on selkeä. Tuleva taiteilija pääsee Savonlinnan taidelukioon - ja jättää hyvästit kotikaupungilleen Oululle.

Kuvataiteilija Hannu Väisänen on myös taitava sanamaalari. 1960-luvun nostalgiaa henkivä aistivoimainen kuvaus Anteron nuoruusvuosista on valloittavaa jatkoa kiitetylle omaelämäkerralliselle esikoisromaanille Vanikan palat.

Neljäs painos
Otava 2007

Väisäsen kirja on tarjolla iltapäivän Roasberg-miitissä. Lukuiloa kirjan nappaajalle!

Kirja ei löytänyt lukijaa miitissä ja vapautunee villisti osana Museo- ja kartano- tai jotain muuta vapautushaastetta ;)

Väisäsen kirja jäi aamupäivällä kello kymmenen aikaan kirkon luo odottamaan lukijaa. Osallistun sillä puskailveksen Suomi 100 -vapautushaasteeseen (taustalla talvi- ja jatkosodan muistomerkki 1939-1944 "Isänmaa, kunnia").

Hyviä lukuhetkiä kirjan löytäjälle!