Alkuviikon löytö Pirkkalan pääkirjaston vaihtohyllystä. Ensin ajattelin, ettei tämä ole minun heiniäni: koppasin kassiin puhtaasti bookcrossaustarkoituksissa. En ole mieltynyt dekkareihin, ja Moskovaan sijoittuvaan tarinaan liittää automaattisesti jotain kovapintaista, mistä tyylilajista pidän vielä vähemmän.

Tänään sitten pläräsin kirjaa hieman. Kun olin muutaman kerran pysähtynyt henkilönnimien kohdalle ("Kiitos, Viktor Aleksejevitš", "Igor Jerohin lähti naisen perään", "Oi, Anastasia Pavlovna") ja todennut nyky-Venäjän olevan minulle todellakin terra incognita ja cultura incognita, tajusin että tämähän pitää lukea! Siispä: rannalle mukaan, mars.

Joo, en todellakaan nauti järjestäytyneestä rikollisuudesta, mutta olihan tässä mielenkiintoisiakin juonenkäänteitä. Sivumäärään nähden hengästyttävän runsas ja värikäs henkilögalleria ei vain vakuuttanut. Se tosin tuntuu olevan venäläisissä romaaneissa perinteinen piirre!

En tiedä, miten todenmukaisen kuvan tämä antoi 1990-luvun lopun Moskovasta, mutta jotain epämääräistä se tuntui antavan, koskapa vierauden tunne lukiessa oli paikoin melkein käsin kosketeltava. Kauniiksi tälläytyvät ja miellyttämishaluiset naiset, kovapintaiset ja traumatisoituneet rikolliset, originellit tyypit ja ihmelapset: nämä ainakin ovat tuttuja tyyppihahmoja. Ehkä vieraus sittenkin nousi henkisestä ympäristöstä, tuosta ideologioiden ja taloudellisten vääristymien törmäyksestä, joka oli viitteenomaisesti koko ajan tarinassa mukana.

Lukiessa pyrkii tietyllä tapaa hallitsemaan lukemaansa. Kun tarkoituksella monimutkaiseksi rakennettu dekkari lisäksi sisältää vierauden elementtejä, on hallinta monin verroin vaikeampaa.

Minua jotenkin kiehtoo se, miten kaukainen Venäjä monelle suomalaiselle on. Historiasta me ehkä tiedämme, mutta nykymenosta kovin vähän; klassisesta kulttuurista jotain, mutta nykyisestä ei mitään. Jos itse piirtäisin subjektiivisen maailmankartan, Venäjä ei suinkaan olisi rajanaapuri muutaman sadan kilometrin päässä, vaan jossain yhtä kaukana kuin Intia, Kiina tai Thaimaa. Minulle jo venäläiset patronyymit sävyttyvät yhtä vieraina kuin vaikkapa jokin Kaur tai Singh, ja esimerkiksi tämän kirjan etniset nimet löivät aika lailla tyhjää. Tärkeää pohdittavaa on siinä, tuoko vieraus mukanaan muita tunteita; ja jos, niin mitä.

Kirja liikahtaa kaiketikin seuraavaan tamperelaisten miittiin.