Seitsenosainen Lehmusten kaupunki -sarja päättyy komeasti Ratsuväkiprikaati joutuu Kannaksen suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 koviin taisteluihin Viipurinlahden saarilla ja kokee suuria menetyksiä. Kesän raskaiden koettelemusten jälkeen rakuuna Tukeva on muuttunut mies niin kuin kaikki Kannaksen tulimyrskystä selvinneet. Sekasorron ja kiivaiden pommitusten keskelläkin rakkaus on väkevä voima; Liisa Lunden uhmaa kaikkia turvallisuusmääräyksiä päästäkseen tapaamaan ratsumestari Leppäniemeä. Kirjeet eivät kulje, lomat on peruutettu, kotirintamalla tiedetään sotatilanteesta hyvin vähän. Naiset yrittävät hoitaa arjen askareita ja hankkia lapsille syötävää. Kannaksen asukkaat joutuvat jälleen jättämään kotinsa, ja tiet täyttyvät evakoista. Jotkut kohtaavat määränpäänsä jo matkalla niin kuin ne sadat uhrit jotka tuhoutuvat tai haavoittuvat Simolan asemalla ammusjunan räjähtäessä siviilijunan vieressä. Suomen itsenäisyydellä on kalliit lunnaat.
(Otava)

Kirjasampo

cafe il mondoon miittiin tarjolle

"Sodasta kirjoittaminen on parasta rauhankasvatusta", kirjoittaa Hietamies kirjan alussa. Jotenkin ajattelin, että tätä olisi tosiaan kasvattavaa ja sivistävää lukea, mutta katsotaan saanko luetuksi. Kiitos kirjasta ja miittiseurasta!

Jäi lukematta, vapautin kirjaston kierrätyshyllyyn uutta lukijaa odottamaan.
Hyviä lukuhetkiä kirjan löytäjälle!